SummaSummaRum…
… matka oli kertasuorituksena vähintäänkin upea ja mielenkiintoinen. Kerran kuussa en alkaisi vetämään matkoja entisiin stan -maihin. Ne ovat aika raskaita kaikessa kaurismäkeläisyydessään ja melankoolisuudessaan ja pimeydessään… vanhaa neuvostoromantiikkaa parhaimillaan… :) … yhteinen tekijä kaikissa maissa, että teihin ei voi luottaa vaikka uusia tehdään kiihtyvällä tahdilla. Tiet ovat kuoppia täynnä ja asvaltti rullalla. Niin ikään oma rasitteensa on, että liikenne on erittäin agressiivista verrattuna mihin tahansa muuhun osaan tällä planeetalla. Intiassa esimerkiksi ohitetaan ja kiilataan iloisesti vilkuttaen. Stan -maissa ohitetaan ja kiilataan otsa rutussa valtimosuonet pulleina. Johtuu ilmeisesti siitä, että tehokkaita autoja joilla pystyy ajamaan sikaa on ollut vasta vähän aikaa…? … ja samaan hengenvetoon on todettava, että kaikessa tuossa on oma viehätyksensä… :]
… mutta mikä parasta, niin 17000 kilometrillämme meille ei sattunut yhtään kolaria. Pyörät kestivät ja miehet kestivät… ja kaikki olivat vielä viimeisen päivän aamunakin puheväleissä. Seitsemän viikkoa samassa tiiviissä ryhmässä on aina haaste kenelle tahansa. Iso Kiitos HannuH, Juha, Jussi, Markus, Pasi, Teijo, Vexi ja W hienosta matkasta. Teidän kanssa olisi helppo lähteä mille tahansa matkalle… ja jos ja kun niin seuraavaksi vähän hilpeämpiin maihin…
… ja kiitos blogin seuraajille. Tämä blogi loppuu tähän. Eikun hyvää loppuajokautta ja toivotaan joulupukeilta uusia moottoripyöriä!
Kiitos Peterille mielenkiintoisesta blogista. Kun ite ei pääse niin kiva seurata edes virtuaalisesti reissua.
VastaaPoista