lauantai 6. lokakuuta 2012

Päivä 38 | Baku - Tbilisi | Azerbaizan - Georgia


Päivä 38 | Baku - Tbilisi | Azerbaizan - Georgia
568km | +18 - +27,5 | NormiKeli


Lada, sillä kulkee kaikki... ja Volgalla kaalit. 


Aamiainen löytyy saman omistajan toisesta hotellista naapurikorttelista. Unohdan matakapaidan ravintolaan. Juha laittaa sarjassa unohdukset reilusti paremmaksi ja unohtaa passinsa hotellille… tai minä sen unohdan… tai hotellin respa unohtaa antaa takaisin. Mutta niin tai näin niin se unohtui ja tuli mieleen vasta 300 ajetun kilometrin jälkeen. Päätämme jatkaa olevilla dokumenteillä. Meillä kaikilla on kaksi passia. Juhan Azerbaizanista ulospääsy pitää meitä kuitenkin jännityksessä rajalle saakka.


 Vexi hakemassa pyöräänsä yösäilöstä, joka oli yksityinen piha ydinkeskustassa. Alakuvan ruuhka kohti cityn aamua ei oikein erotu, mutta autoja on Bakussa liikaa... ne eivät oikein mahdu kaduille ja sisääntuloteille.


Rajalla ensimmäinen kommentti herra rajapäälliköltä, on että Juha ei pääse maasta koska on tullut ilman viisumia (viisumi unohtuneessa passissa). Rajaihmiset suostuvat kuitenkin ymmärtämään, että olemme tulleet kaikki viisumeilla. Seisottavat meitä rajalla kuitenkin 1,5 tuntia ilmeisesti pienen virkistyskassalahjoituksen toivossa… kun tuleleimammekin vähän huonoja… :] … lahjuksia ei tipu. Rajapäällikön todettua saman 'ongelma selvitetään' ja pääsemme jatkamaan. Georgia sisään on nopeaa ja kivutonta. Perustiedot tietokoneelle, kuva, leima ja tervetuloa. Moottoripyöristämme Georgia ei ole kiinnostunut.
Rajalta tunti pimeää ja olemme Tbilisissä. Suomessa sitä ei osaa arvostaa, mutta venäjän, stan-maiden ja kaukaasian jälkeen sitä oppii ihmeesti arvostamaan a) katuvaloja ja b) katuvaloja, jotka valaisevat jotakin. Ashgabat oli valaistu kuin Las Vegas, mutta muuten joka paikassa on pimeällä ollut pimeää… ja kun tiet täynnä kuoppia ja vanhojen ladojen valot näyttävät silmiin ja taivaaseen niin pimeäajo välillä haastavaa… ;) … ja seuraavassa allroad pyörässäni on lisävalot!


 Azerbaizanissa on paljon karua kauneutta ja välillä vehreyttä... ja omenia!


Ja yes, bemirini kulkee edelleen… eli öljystä tyhjentyneen iskunvaimentimeni jousi on hengissä ja minä aina välillä merisairas.


Tyypillisen hotellihuoneemme olohuone... tämä Teijon ja Jussin olkkari Tbilisissä... :]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti