Päivä 50 | Suomi

SummaSummaRum…

… matka oli kertasuorituksena vähintäänkin upea ja mielenkiintoinen. Kerran kuussa en alkaisi vetämään matkoja entisiin stan -maihin. Ne ovat aika raskaita kaikessa kaurismäkeläisyydessään ja melankoolisuudessaan ja pimeydessään… vanhaa neuvostoromantiikkaa parhaimillaan… :) … yhteinen tekijä kaikissa maissa, että teihin ei voi luottaa vaikka uusia tehdään kiihtyvällä tahdilla. Tiet ovat kuoppia täynnä ja asvaltti rullalla. Niin ikään oma rasitteensa on, että liikenne on erittäin agressiivista verrattuna mihin tahansa muuhun osaan tällä planeetalla. Intiassa esimerkiksi ohitetaan ja kiilataan iloisesti vilkuttaen. Stan -maissa ohitetaan ja kiilataan otsa rutussa valtimosuonet pulleina. Johtuu ilmeisesti siitä, että tehokkaita autoja joilla pystyy ajamaan sikaa on ollut vasta vähän aikaa…? … ja samaan hengenvetoon on todettava, että kaikessa tuossa on oma viehätyksensä… :]

… mutta mikä parasta, niin 17000 kilometrillämme meille ei sattunut yhtään kolaria. Pyörät kestivät ja miehet kestivät… ja kaikki olivat vielä viimeisen päivän aamunakin puheväleissä. Seitsemän viikkoa samassa tiiviissä ryhmässä on aina haaste kenelle tahansa. Iso Kiitos HannuH, Juha, Jussi, Markus, Pasi, Teijo, Vexi ja W hienosta matkasta. Teidän kanssa olisi helppo lähteä mille tahansa matkalle… ja jos ja kun niin seuraavaksi vähän hilpeämpiin maihin…

… ja kiitos blogin seuraajille. Tämä blogi loppuu tähän. Eikun hyvää loppuajokautta ja toivotaan joulupukeilta uusia moottoripyöriä!  

Päivä 49 | Kaunas - Tallinna - Helsinki | Liettua - Latvia - Viro - Suomi

Päivä 49 | Kaunas - Tallinna - Helsinki | Liettua - Latvia - Viro - Suomi

562km | +3 - +13,5 | Sumua ja aurinkoa

Kotiin on kiire… illalla oli puhetta että 1930 laivaan… aamulla kaikki ovat yrittämässä 1630 laivaan. Tullessani hotellista ulos pihalla on enää Teijo ja W. Teijo sanoo, että muut lähtivät kiirehtimään 1630 lauttaan. Päätämme olla rynnäköimättä ja ajaa rauhassa 1930 lauttaan. 150km myöhemmin katsomme kelloja ja toteamme, että ehkä mekin yritämme 1630 lauttaan. Ja Teijo ehtiikin. 

W ja minä olisimme myös ehtineet jos virolainen naula ei olisi päättänyt mennä W'n takarenkaan läpi heti viimeisen taukomme jälkeen. W'n meno hyytyy 5km viron rajan jälkeen. Alkulimalla ja parilla paikkavaahtopullolla saamme W'n pyörän kulkemaan 15km lisää ensimäiselle virolaiselle huoltoasemalle, josta hinuri hakee W'n pyörän Pärnuun varikolle. Jään huoltoasemalle soittamaan pari puhelua ajatuksena mennä hinurin perässä varikolle, mutta en tavoita hinuria enää ja ajan Tallinnan satamaan. W olisi ehtinyt samaan 1930 laivaan jos se ei olisi lähtenyt 10 minuuttia etuajassa. Meni minuuttipeliksi… mutta vanhana rallikuskina W teki ilmeisesti kuitenkin uuden Pärnu - Tallinnan Satama ennätyksen F800GS -luokassa… 59 minuuttia… :] 

 Varikolla 5 km Viron rajasta Tallinnaan päin. W'n kumi puhkesi vaikka oli Haidenau. Alkulima tuli ulos sillä 15km matkalla mikä varikolta oli ensimmäiselle huoltoasemalle. Alla alla hinuri joka vei W'n Pärnun varikolle renkaan vaihtoon.

Päivä 48 | L'viv - Kaunas | Ukraina - Puola - Liettua

Päivä 48 | L'viv - Kaunas | Ukraina - Puola - Liettua

736km | +3 - +12 | Usvaa, pilviä ja pientä pilkettä

Tänään retkemme pisin ajopäivä ja yksi raja… ja yksi kaupungista ulos selviäminen. Olemme aamulla L'viv'n eteläpuolelle ja pohjoispuolelle pitää päästä. Arvomme ettäkö keskustan läpi vai kehätietä. Päädymme upeaan labyrinttimäiseen keskustaan… josta kaikki tiet johtavat Roomaan ja Helsinkiin. Aikaa keskustassa tietty menee joku hetki mutta on sen arvoista.

Ukraina ulos on nopea proseduuri… Puola/EU sisään suhteellisen hidas tapahtuma… tunti ja puolikas päälle. Markus singahtaa matkaa puoli tuntia ennen meitä muita ja on kaksi tuntia ennen meitä muita perillä… ;]

Puolan tiet alkavat olla kaikki huippukunnossa ja useimpien kylien ohi menee ohikulkutie ja kilometrejä alkaa kertymään kun pääsemme Puolaan. Ihan valoisaan aikaan emme kuitenkaan ole perillä. Ei kahta tuntia enempää pimeää kuitenkaan.

Ibis -hotellit ovat yleensä aika tasalaatuista tavaraa… jotakin samaa kuin meidän sokokset ja scandikit… Kaunaksen Ibis on kuitenkin poikkeus ainakin lämmityksen suhteen. Huoneissa +15 mikä tuntuu paljon kylmemmältä kun saavumme luut viileinä. Teen minun ja Teijon huoneeseen viidakkolämmityksen. Kuumavesihana päälle, kylppärin ovi auki ja avot. Tunnin päästä olo on kuin päiväntasaajalla… :]

Päivällinen on omalla tavallaan absurdi. Kaunas näyttää päältä katsottuna kuolleelta ilta kymmeneltä. Keskustan kauppakeskuksen yläkerrasta löytyy kuitenkin elämä. Rusettiluisteluradan ympärillä useita ravintoloita. 

Päivä 47 | Cluj Napoca - L'viv | Romania - Ukraina

Päivä 47 | Cluj Napoca - L'viv | Romania - Ukraina

572km | +4 - +11 | Syksy

Ukrainassa on selkeästi hienoimmat kupolit kuin missään muussa matkamme maassa. Bulgariassa ja Romaniassa pyhiinvaelluspaikkojamme olivat OMV-asemat, joista sai myös croisantit ja caputziinot... :]

Ilmassa ollut jo pari päivää, että 'eurooppa on nähty vauhdilla kotiin'… sen verran maltamme kuitenkin vielä loppukiriä varttoa, että ajamme Ukrainan kautta vaikka osa meistä sen olisi jo milelellään jättänyt välistä. Mutta jes, monella Ukraina ajamatta joten rajalle. Paras puoli Ukrainassa on, että nyt saan puuttuvan Ukrainan tarran. Kaksi vuotta sitten se jäi hankkimata... :]

Ukraina sisään on ongelamton. Suomalainen ei tarvitse sinne viisumia. Ukrainan 30 ensimmäistä kilometriä pomppulautaa ja tunnen kengurupyöräni päällä polttavia katseita niskassani siitä, että en mene kovempaa. Päätien reunan tultua kohdalle matka taittuu normaaliin tahtiin. Varma ei voi teitenkään olla mistään, mutta vahva kutina alkaa kuitenkin olla että pyöräni iskunvaimentaja pysyy kasassa Helsinkiin saakka.

Ukrainassa yöpuumme on L'viv niminen kaupunki. Laitamailta L'viv kuin mikä tahansa neuvostoromanttinen kaupunki, mutta ytimessä on erittäinkin hieno vanha kaupunki, joka yltää Unescon maailmanperintölistalle saakka.

Päivällisellä päätämme urakoida huomenna ja ajaa Kaunasiin saakka. Matkaa tulee reilut 700km ja yksi rajanylitys <=> emme välttämättä ole valoisaan aikaan perillä… :]

 Ladat ja Gazit ovat Ukrainan raiteilla edelleen yleinen näky... ja Volgat. Samoilla näppäimillä on todettava, että tällä matkalla olen nähnyt enemmän Lexuksia kuin matkaa edeltävässä elämässäni yhteensä.

Päivä 46 | Ruce - Cluj Napoca | Bulgaria - Romania

Päivä 46 | Ruce - Cluj Napoca | Bulgaria - Romania
588km | +1,5 - +11,5 | Syksy

Koko matkan varrella lampaat ovat saattaneet olla minkä tahansa mutkan takana... tämä porukka Romania 7C -tien varressa. W ja Vexi puskemassa lauman läpi. Taktiikka on yksinkertainen... napakkaa kaasuttelua ja tasaista tööttäilyä.

Tänään on sitten ohjelmassa tie 7C… joka rankattu monen toimesta yhdeksi euroopan ykköstieksi moottoripyörällä ja ilman. Ajaessamme Afrikkaan kaksi vuotta aikaisimmin ajoin 7C'n pimeässä Teijon, Markuksen ja Pasin kanssa. Nyt kirkkaassa auringonpaisteessa vastakkaiseen suuntaan. Ja kyllä kyllä… Romanian 7C kuuluu teihin, jotka kannattaa ajaa valoisaan aikaan. Maisemat ovat hulppeat. Kovin myöhään tai aikaisin vuodesta ei karpaattien itäpäädyn yli kannata ajaa. Me olemme ylimmällä kohdalla puolen päivän aikaan. Maassa on uusi lumi ja pohjoispuolen alasmenotie ensimmäisen kilometrin matkalla monesta kohtaa lumessa ja jäässä.

 Tänään maisemat pelkkää ykköstä 7C tiellä. Keskellä eteläreinteen yläosa. Alhaalla pohjoisrinteen yläosa, josta alkoi löytymään myös lunta ja jäätä... etelä- ja pohjoispuolta erottaa toisistaa tunneli, jota emme taineet viimeksi pimeässä huomata... :]

Karpaattien jälkeen Romania tasoittuu… ja ruuhkaantuu… uutta tietä rakennetaan vähän joka paikassa, mutta Itä-Euroopassa tuntuu olevan sama ongelma kuin stan -maissa. Uusia autoja pukkaa liikenteeseen nopeammin kuin uusia teitä ehditään tehdä… ja ruuhkaa, ruuhkaa ja ruuhkaa siitä sitten. Tänään onni on monin paikoin moottoripyörä. Ohitamme kilometritolkulla autojonoja keskeltä, vasemmalta ja oikealta. Pintakosketuksia tulee yksi… yksi audi koittaa puskea Teijon tieltään mutta Teijo voittaa.
Cluj Napocassa hotellimme ei löydy Cluj Napocasta, mutta aivan Cluj Napocan rajalta kuitenkin puhelimen avulla. Garmin ei syystä tai kolmannesta osaa perille. Muutaman sadan metrin päähän kuitenkin. Keskusta ei tosin ole lähimaillakaan, mutta ei sinne kukaan kaipaakkaan. Best Western plussamme toistaiseksi mukavin hotelli koko matkalla… :] 

7C alas... tänään rikkinäinen iskunvaimentaja harmitti ensimmäistä kertaa. Jousen varassa ei uskalla päästä vaudilla mutkiin... mutta toisaalta oli aikaa sitten kuvailla ja nauttia maisemista. Enkä ollut edes viimeinen alhaalla.

Päivä 45 | Istanbul - Ruce | Turkki - Bulgaria

Päivä 45 | Istanbul - Ruce | Turkki - Bulgaria

645km | +14 - +22 | Syksyä ilmassa

 Sultanahmet, Istanbulin vanhakaupunki näyttää rauhalliselta liikenteen puolesta hotellimme edestä kotikadulta katsottuna.

Sultanahmetin kujilla aamulämpöä yli 20… mutta tultuamme ulos Istanbulista syksy on kohdalla. Taivas harmaantuu ja muuttuu tihkusateiseksi… alkaa olla vähän niin kuin loppuliuku kotiin päin. Puolessa välissä tuota liukua Markuksen bemari päättää lakata käymästä. Työnnämme sitä vuorotellen meno- ja tulosuuntaa. Työntöstartti ei onnistu. Joukko diagnisointi päätyy siihen että vika on jalassa, jalan ajonestokytkimessä ja kytkimessä. Soitto Biketeamiin Vantaalle… hetken päästä tulee soitto takaisin, että jalan ajonestokytimestä vain johdot poikki ja punainen ja valkoinen jeesusteipillä yhteen. Tepsii ja ei tepsi. Kytkinkahva on samassa vyyhdessä. Markus säätää kahvaa pykälällä ja sitten toimii.

Ajamme kirjaimellisesti Bulgarian poikki alhaalta ylös. Aikaisemmin olen ajanut vain Bulgarian ranikkoa, joka selvästi tasaisempaa. Päivän maisemamme on jotakin samaa kuin lappi parhaimmillaan ja enemmän. Mukavaa kumpumaastoa ja mukavia mutkaisia teitä hyvällä pinnalla ja pitkillä mutkilla. Päivän päättärimme Ruce edustaa vanhaa neuvostoliitto romantiikkaa, mutta yes. Keskusta on kävelykatuineen ns. tosi yees.

 Markuksen BMW hyytyi... työntövuorossa HannuH, Jussi ja Vexi... ja yes. Ei startannut. Alla eteläisen Bulgarian tasamaata. Keskiosa ja pohjoinen kuitenkin ihan erinäköinen.

Päivä 44 | Havza - Istanbul | Turkki

Päivä 44 | Havza - Istanbul | Turkki

660km | +13,5 - +29,5 | NormiKeli

Turkkilaisilla bensa-asemilla riittää maksupäätteitä. Se ei silti tarkoita sitä että kortilla onnistuisi maksamaan.

Havza on aamu-usvassa, mutta aurinko odottaa alarinteillä. Korkeusmittari näyttää Havzan olevan noin kilometrissä meren pinnasta laskettuna. Jällee loistava ajopäivä kelin ja teiden puolesta. Paitsi että Istanbulin lähestyessä töksää… moottoritien länteen vievät kaistat uudelleen päällystyksen alla 30km matkalta ja ruuhkat kakkoistiellä sen mukaisia.

Ei kovin montaa iltaa siitä kun sovittiin että kaupunkeihin sisään yhtenä joukkona samaa kaistaa. Minulla kuulema tapana ajaa pizzataksi. Nyt pizzataksi jää kuitenkin keskikaistelle autojonon jatkoksi kun jokainen singahtaa johonkin rakoon Juha etunenässä… kotikiiree alkaa poltamaan?

 Pieni sievä naula päätti tänään mennä Juha renkaasta läpi ja meni... ne. kamelinpaskapaikka kuitenkin tepsi tähän reikään ja matka jatkui.

Pasi ja Vexi löytyvät noin 10 kilometrin päästä. Pasin kone ei käy tai käy pätkittäin. Suostuu käymään saatuaan korkeaoktaanista. Loppuporukka löytyy seuraavan 10 km jälkeen. W on juuri saamassa sakkoja luonnon lannoittamisesta. Hetken päästä tulee kuumana käyvä audimies. Oikean vilkun takalasi on pudonnut ja takapuskurissa painauma sekä valkoista maalia. W'n laukut maalattu valkoisiksi. Syystä tai kolmannesta joka meille ei koskaan selviä, poliisi lähettää tuohtuneen audimiehen matkoihinsa! W'n mukaan audi osui W'n pujottelun aikana häneen eikä hän audiin. Sellaisia ne audimiehet ovat… törppöjä jotka koitavat kiilata moottoripyöriä … ainakin turkkilaiset audimiehet… :]

 Sisäkaistaa... sisäkaista oli meillä ahkerassa käytössä sen 30km matkan aikana, jonka moottoritie oli sukjettu. Keskikvassa eurooppa näkyy, eli olemme tulossa Bosborinsalmen sillalle. Alla alla jonotusta euroopassa... Istanbulissa oli muutama muukin liikkeellä moottoriajoneuvolla.

Päivällinen vanhan Turkin sydämmessä Sultanahmetissä Sinisen moskeijan juurella… ja kyllä kyllä, sen verran lähellä moskeijaa, että olutta ei tipu. Todistettavasti kukaan ei kuitenkaan ole menehtynyt sen puutteeseen… ja saahan tuota hotellin baarista ennen ja jälkeen. Mutta kyllä kyllä, Sinisen moskeija ympäristössä maantasalla olevissa ravintoloissa ei saa myydä alkoholia. Tämä kielto ei kuitenkaan koske kattoravintoloita.

 Istanbulin kuuluisin nähtävyys, Sininen moskeija... alla moskeijan vieressä oleva obeliski, jonka egyptiläiset rakensivat 1450ekr.

Päivä 43 | Batumi - Havza | Georgia - Turkki

Päivä 43 | Batumi - Havza | Georgia - Turkki

605km | +14 - +25,5 | Vettä ja aurinkoa

Tänään Turkki oli vasemmalla ja Mustameri oikealla... koko päivän.

Batumin aamu näyttää kostealta ja on kostea. Taivas avautuu heti kun pääsemme liikkeelle mutta sulkeutuu Turkissa ja muuttuu auringonpaisteeksi. Goergian ja Turkin raja ongelmaton ja nopeahko. Pikku jonotus johtuu ainoastaan siitä, että emme ole rajalla mitenkään yksin.

Ja Turkin puolella avautuu paratiisi ainakin tien puolesta. Kaksi sileää kaistaa koko päivän molempiin suuntiin… no ok, noin parinkymmenen kilometrin tietyöosuus Samsunin kohdalla mutta muuten tasaista. Ja päivän viimeistä ajotuntia luuunottamatta Mustameri koko ajan kaasukäden puolella ja vuoristo kytkimen puolelle. Vaikka itse en äänestänytkään, niin olen tyytyväinen että olemme rannikolla. Sisämaa näyttää koko päivän pilviseltä tai erittäin pilviseltä.

 Valitse merkkisi ja lataa... olemme tulleet takaisin eurooppalaisiin oloihin. Käteispula seurasi oloamme koko päivän... illansuussa sitten osui kohdalle tienvarressa oleva automaatti, jolle syntyi heti jonoa... ;)

Päivällä ei varsinaista osoitetta… Samsun on kohdalla auringon alkaessa hiipumaan. Samsun näyttää ja on erittäin iso hässäkkä. Päätämme jatkaa 40km lisää Kavak nimiseen pisteeseen kartalla. Kavakissa ei ole yhtään hotellia. Jatkamme seuraavaan pisteeseen kartalla, jonka nimi on Havza. Havza suosii kulkijaa. Siellä yksi oikea hotelli ja siinä oma Hamam… turkkilainen kylpylä. Kylpijät ovat päivällisen jälkeen vähissä, mutta Pasi ja minä käymme kuitenkin polskuttamassa kuumia ja erittäin kuumia altaita puolen yön aikaan. Hamam auki 24h ja jonkin asteinen yllätys, että siellä puolilta öin tusina ellei kaksi muutakin kylpijää. Hamam on inn?

 Havzan hotellissa olisi viihtynyt helposti päivän pari. Uima-allasosasto oli hulppea, hammam hot ja eväät hyviä... :]

Päivä 41 | Yerevan - Batumi | Armenia - Georgia

Päivä 41 | Yerevan - Batumi | Armenia - Georgia

556km | +8 - +25 | Vettä, aurinkoa ja hikipisaroita

 Georgiassa mennään... yllä vähän tasaisempaa baanaa ja alla vähän epätasaisempaa.

Back to Georgia. Azrbaizan ja Armenia ovat virallisesti sotatilassa keskenään, joten Azerbaizanista ei ole Armeniaan asiaa. Ja ei Armenialla mene sen paremmin länsinaapurin Turkin kanssa. Myös kaikki Armenia ja Turkin väliset raja-asemat ovat kiinni. Eli jos satunnainen matkailija haluaa käydä Armeniassa niin maata pitkin tie kulkee ainoastaan Georgian kautta. Ja mekin pääsemme Turkkiin ainoastaan Georgian kautta.

 Georgian ylämailla pilvet roikkuivat alhaalla... tai alhaalla ja alhaalla. Olemme näiden kuvien kohdalla vähän yli 2 kilometrissä. Että miksikö Pasi osuu niin usein kuviin? Vähän erikoisemmilla pätkillä olen usein viimeisenä kuvaamassa ja Pasi myös innokas kuvaaja... ja muut eivät oikein malta.... :]

Lähellä ensimmäistä rajanylitys paikkaa Georgissa pidämme kansanäänestyksen, että mennäänkö keskeltä Turkkia vai Mustan meren rantaa. Rantareitti voittaa äänin 6-3. Kysymysmerkki on viimeiset 100km ennen Batumia, Georgian rantalomakeskusta. Kiertotiekin olisi ollut olemassa, mutta valitsemme 200km lyhyemmän reitin joka vie vuorille. ja varsin mielenkiintoista polkua viekin. Ensimmäist 20km loistavaa asvalttia. Samoin 20 viimeistä kilometriä… 60 välikilometriä ovatkin sitten kunnon offroadia vaikka virallisesti roadilla olemmekin. Jotakuin keskellä pomppurataa on rakenteilla suuri hiihtokeskus. Helikoptereillakohan aikovat asiakkaat paikalle tuoda? :)

Itse Batumi yllättää positiivisesti siitä riippumatta että taivas avautui ja kasteli meidät kunnolla 10km ennen kaupunkia. Batumissa alkaa olla Las Vegasmaisia oireita… pari vegahotellia jo pystyssä ja Trump-tower alkumetreillä. Batumi hauskan oloinen paikka, jos haluaa tulla muutamaksi päiväksi tekemään ei mitään.

 Batumin valoja. Yllä majakka... alla uutta ja vanhaa keskustassa. Las Vegas ja keski-aika kohtaavat? :]

Päivä 40 | Tbilisi - Yerevan | Georgia - Armenia

Päivä 40 | Tbilisi - Yerevan | Georgia - Armenia

276km | +18 - +24,5 | NormiKeli

 Siisti mies on siisti mies... Markus lempipuuhassaan, pyörän pesussa. Tämä pesula samassa talossa, josta saamme vakuutukset. Vexin vakuutustarra alla on juuri menossa paikoilleen.

Jopa Georgiaan verrattuna Armenia näyttää kuin pommin jäljiltä… ja sen pommin nimi on Neuvostoliitto. Ensimmäinen kaupunki rajalta on rauniokaupunki, sillä erolla että raunioiden näköisissä kerrostaloissa asutaan. Tien varressa on useita tehtaita, joista on enää luuranko jäljellä. Millä ihmiset elävät näissä kylissä ja kaupungeissa on hyvä kysymys… pelkkä upea luonto ei taida riittää hengen pitimeksi edes Armeniassa.

Pääkaupunki Yerevan on eri planeetalta. Keskusta voisi olla minkä tahansa ison eurooppalaisen kaupungin keskusta ja Ladat ovat täällä harvinaisempia kuin Lexukset. Kaikilla merkkituotteilla näkyy myös olevan omat liikkeensä. Omat merkkituotteemme, Hondat ja BMW't ovat kulkeneet monta päivää ongelmitta, jos ei oteta sitä lukuun, että Markuksen GS sammuu silloin tällöin kesken ajon. Toistaiseksi se on lähtenyt aina välittömästi uudestaan käyntiin. Bensa? Ysivitosta olemme viimepäivät tankanneet mutta mene ja tiedä. Oma pyöräni röpöttää aina välillä kun pitäisi lähteä ohitukseen.

 Lada kaalinpäillä ja ilman on Armenia maaseudulla yleisin kulkuneuvo. Alla päivän perusmaisemaa. Mukavan mutkaista tietä vuoristoisissa maisemissa. AllaAlla päivän ruska maisemaa.

Armenia oli Turkmenistanin jälkeen toistaiseksi ainoa maa, joka on vaatinut vakuutuksen. Kaikissa muissa maissa olemme ajaneet pyörien vakuutusten osalta ns. lainsuojattomina. Mutta parin päivän kuluttua Turkissa taas vakutukset voimassa. Armenian 18 dollarin vakuutus taitaa olla ohutta paperia jos sitä aikuisten oikeasti tarvisi? :)

Jotakin Armenia maaseudun ja pääkaupungin erosta kertoo sekin, että pääkaupungin keskustassa maksoin yhdestä expresso kupista enemmän kuin lounasravintolamme kyljyksestä, salaatista, juomasta, leivästä ja riisistä. Että sillä lailla!

 Yerevanin keskustan tanssivia ja soivia suihkulähteitä. Täällä raunioitunut maaseutu tuntuu joltakin mitä ei ole.

Päivä 39 | Tbilisi | Georgia

Päivä 39 | Tbilisi | Georgia

0km | +20 - +29 | NormiKeli

 Tbilisi on vähän kaikkea... vanhaa ja räjähtänyttä... ja sitten uutta ja ultramodernia. Vanha ja räjähtänyt hallitsevat kuitenkin katukuvaa.

Tbilisi menee minulla pitkälti huonetyöpäivänä. Iltapäivän alussa venyn mäkkärille lounaalle. Ja kas kas, Markus ja Pasi löytyvät samalta lähimäkkäriltä. Illalla päädymme samaan georgialaiseen ravintolaan samalla taksilla.

Tbilisi poikkeaa Bakusta paljonkin. Tbilisissä autoilija on kuningas, eikä mitään kävelykeskustaa ole, mikä tekee kaupungista heti vähemmän mukavan. Niin ikään Tbilisi on selkeästi enemmän ns. pommin jäljiltä kuin Baku… en kuitenkaan ihan heti ole muuttamassa kumpaankaan.

Oman leimansa katukuvaan Tbilissä antaa menneenä viikonloppuna olleet vaalit, jotka valtaa pitävä presidentti hävisi. Uuden pääministerin kannattajat ajavat ympäriinsä  torvet soiden ja liput liehuen… ja seuraavien vaalien jälkeen heiluvat uudet liput.

 Yllä Tbilisin vanhan kaupungin keskustaa. Alla presidentin palatsin ja sen alapuolelle nouseva modernin taiteen museo. Alla alla pasi Georgialaisella päivällisellä.