Päivä 28 | Istraswahan - Samarkand | Tazigistan - Uzbegistan

Päivä 28 | Istraswahan - Samarkand | Tazigistan - Uzbegistan

398km | +18 - +25,5 | Aurinko ja aurinkoa

 Tomaattia ja perunaa löytyy joka maasta, mutta puuvillaa vain Stan -maista ja erityisesti Uzbegistanista minkä alueella myös surullusin kuuluisa Aral -järvi joka uhrattu puuvillapeltojen eteen.

Uzbegistanin helmi Samarkand oli lyhintä tietä noin 200km lähempänä, mutta sinne ei voi ajaa lyhintä tietä. Lähin raja ei ole ulkomaalaisille sallittu ja rajantakainen alue ns. suljettua aluetta. Mutta kaarretaan, onhan meillä konepyörät.

Tähän saakka rajat ovat olleet ns.heittämällä yli. Uzbegistaniin ei tulla heitämällä. Tazigistan ulos menee puolessa tunnissa, mutta sitten alkaa kestämään. Uzbegistan rajaviranomaiset ovat selvästi lajia mulkero… porukkaa jolla ollut pienenä lelut patterin välissä ja äiti maalattu punaiseksi. Homma kuitenkin etenee vaikka kituliaan hitaasti. Autoliikennettä ei rajan yli ole ja ensimmäinen rajaherra saa selvästi jotakin tyydytystä että seisottaa suurinta osaa ryhmästä tunnin varjottoman auringon alla. Erilaiasia rasteja on kaiken kaikkiaan kuusi ja tunteja kuluu neljä.

 Yllä yllä Tazigistanin ja Uzbegistan rajaviivaa kulkeva rajatie. Keskellä salakuva Uzbegistanin rajaportista. Alla rajabaari; Teijo, W, LarsMarkus ja Juha päivän huikopalalla 4 tunnin rajakärvistelyn jälkeen... ;]

Päivän viimeinen tunti menee pimeälle, tiet rajalta Samarkandiin kuitenkin kelpo kunnossa, joten matka etenee. Vuoret alkavat olla historiaa toistaiseksi ja maiseman hallitsijoiksi tulevat puuvillapellot, joita ei ole mitenkään vähän. Samarkandissa ensimmäisen taksin viereen. Taksista ei kuitenkaan geepeeässäksi, mutta paikallinen nuorimies tietää missä hotellimme ja lähtee ajamaan edeltä. Samarkand näyttää pimeässäkin hauskalta… ja kaikissa stan -maissa näyttää toistuvan sama ilmiö. Pimeällä on pimeää. Katuvaloja yleensä on, mutta ne joko valaisevat ainoastaan nimellisesti tai sitten ne eivät ole päällä.

Vexi selvittämässä mistä ollaan, mistä tullaan ja mihin mennään.

Päivä 27 | Dushambe - Istraswahan | Tazigistan

Päivä 27 | Dushambe - Istraswahan | Tazigistan

256km | +6,5 - +26 | SolSoSol… ja siististi pölyä :)

 Puuteripojat Pasi ja H posket sileinä ja pehmeinä... :) ... alla vuoristotie joka vie 3398 metriä korkean solan. Kiinalaiset rakentavat tunnelia kuitenkin täyttä vauhtia.

Päivän matka ei ole pitkä, mutta sitäkin pölyisempi. Ei sitä pölyäkään kuin reilu 30km, mutta se on puuteripölyä joka tunkeutuu kirjaimellisesti joka paikkaa. Pölytysmatka on toinen vuoren ylityksemme. Nousemme 3398 metriin eräänlaista pölyperunamaata miljoonalla kuopalla ja kandella miljoonalla kivellä varustettuna. Eikä siinä mitään että me neusemme ja laskemme allroad pyörillä, mikä hauskaa, mutta samaa esterataa ajavat myös henkilöautot ja rekat! Ja yaps, öljyt alkavat valumaan ulos iskunvaimentimestani. Ei kaikki eikä heti, mutta pyöräni alkaa tuntumaan 70-luvun ameriikan raudalta.

 Päivämme perusmaisemia... eikä lunta tänään... ;)

Päivän ensimmäinen ylitys oli maltillisempi. Siinä emme nousseet 2700 metriä korkeammalle uuttaa sileää asvalttia ja uutta sileää asvalttia myös laskeuduimme alas. Mutta ylhäällä oli 5km mittainen tunneli, joka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Pohja oli alusta loppuun mutavelliä täynnä kuoppia. Valaistusta ei luonnollisesti ollut. Siellä täällä esiin pisti pettäneen pohjan raudoituksia. Ilma oli sakeana rekkojen mustaa nokea. Ei sitä tunnelia pysty sanoin kuvaamaan. Se on koettava ja koettaessakin se tuntuu epätodelliselta. Jokainen selviää siitä kuitenkin onneksi hengissä. Mutta yes, tunnelista riipumatta hieno ajopäivä, joka päättyy Uzbegistanin rajan tuntumaan Istraswahaniin. Istraswahanin hotellimme mielenkiintoinen mikstuura hotellia, supermarkettia, lastentarhaa, huvipuistoa ja seuraintaloa. Ja illalla on häät. Ei kennenkään ryhmäläisemme, mutta isot paikalliset häät, jossa käymme varovasti laitavieraina. 

 Paikallista herrain muotia. Nämä pojat matkalla häihin. Alla itse hääsali. Sulhanen ja morsian vaaleanpunaisella stagella.

---

Että missä euroopan kaikki vanhat ooppelit... no ne ovat Tazigistanissa teitty.

Päivä 26 | Jergital - Dushambe | Tazigistan

Päivä 26 | Jergital - Dushambe | Tazigistan

277km | +18 - +25,5 | Aurinkopäivä

 Se oli Jergitalin aamussa taas suosittu poseerausalusta... pyöräni siis. Siinä kävi vuorotellen omistajan kaikki lapset ja tirehtööri itsekin.

Eilisestä sateesta ei näy todisteita sinisellä aamutaivaalla. Toppahousut ja gorekengät kassiin, farkut ja buutzit päälle. Tänään lyhyt päivä ja olemme majoittuneet iltapäivän puolessa välissä. Jergital - Dushambe väli kelpo tietä, jos ei oteta lukuun 40km pätkää monimonttuista pölyränniä… :) … maisemat ovat loistavat niin asvaltilla kuin pölyosuudella. 

Tankkaamme aamusta 95 oktaanista. Tai niin mittarissa ainakin lukee… nykiminen ja röpötys tasaantuu jonkun verran vaan ei lopu, mutta mikä tärkeintä, kaikki pyörät kulkevat. Silmiinpistävää Tazigistanilaisissa bensa-asemissa on se, että useimmissa ei ole minkäänlaisia mittareita. On vain säiliöauto josta lasketaan bensaa litran, viiden tai kymmenen litran kannuissa.

 Maisemissa ei valittamista tänäänkään. Yllä Jussi matkalla Dushambeen. Alla puolimatkan maisemia ja Pasi poseeraamassa jyrkänteen reunalla. Kaiteita ei tässä maassa juuri harrasteta ja suoraa pudotusta välillä jokusatametriä.

Tazigistanin pääkaupunki Dushambe on positiviinen yllätys. Siinä missä Kirgistanin Bishkek näyttää romuluiselta neuvostojäännökseltä Dushambe näyttää siistiltä ja hyväryhtiseltä kaupungilta. Silmänlumetta? Mene ja tiedä mutta sellainen mielikuva jäi. Itse tazigistanilaiset ovat melkein yliystävällisiä (jos eivät istu autossa ratin takana ;) … käytännössä voi sanoa, että Tazigistanissa ei ole tarpeen etsiä apua. Riittää kun pysähtyy, niin apu tulee luoksesi… ;)

Dushamben illassa kokeilemme equadorilaista ravintolaa. Ei siitä välttämättä kantapaikkaani tulisi vaikka Dushambeen muuttaisin, mutta Keski-Aasian paras Etelä-Amerikkalainen ravintola silti!

 Yllä Tazigistanilaista naisten muotia mallia perus... kaukainen muisto vain venäläisten ja kazakstanilaisten naisten korkeat korot, pitkät sääret ja niukkakankaiset hameet... :] ... keskellä Dushamben parlamenttitalolle menevä kullattu suihkulähdekäytävä. Alla itse parlamentti.

Päivä 25 | Osh - Jergital | Kyrgystan - Tazigistan

Päivä 25 | Osh - Jergital | Kyrgystan - Tazigistan

359km | -1,5 - + 14 | Vettä, räntää, lunta ja poutaakin

Markus huipulla... tässä kohtaa puolitoista pakkasta ja Markus lähenee omaa mukavuusrajaansa... ;] ... mutta lumisateessa ajaminen on kivaa... onon..!

Ei mikään kuuma aamu, mutta ei sada… tosin 30km jälkeen sataa ja sitä sadetta sitten riittääkin koko päiväksi 30 viimeistä kilometriä lukuunotamatta. Ja päivämatkan puolessa välissä sade muuttuu rehelliseksi lumeksi lämpömittarin painuessa puolitoista astetta pakkasen puolelle ja niillä samoilla lämpösillä näkyvyys katoaa nollaan. Vexistä meinaa tulla pakastevexi 3500 metrin korkeudessa, mutta luut kuitenkin lämpenevät illalla ja hymyn tapainenkin irtoaa päivällisellä… :]

 Kyrgystanin ja Tazigistanin välisen rajan ei kenenkään maan 14km hauskaa raparänniä.

Menosta tulee meillä kaikilla myös nykivää tänään. Ei siksi että tekisimme kylmissämme kovin paljoa pakkoliikkeitä, vaan siksi että saamme tankkeihimme bensaa jossa on vettä seassa. Kaikki koneet suostuvat kuitenkin käymään vaikka röpötys on välillä kova.

Päivän huikopala on hauska sinänsä. Menemme yhteen niistä harvoista kahviloista, jotka reitin varella auki. Tilaan samaa kuin naapuripöydässä… saamme jokainen 5 paistettua kanamunaa ja leipää. Mutta yes, siinä kohtaa kylmissään kanamunat maistuviat paremmalta kuin toisinaan… :]

 SpaceMan ja Kameli... alla H ja kameli... tämä kameliporukka juoksenteli tiellä ja sivussa. Välillä jo kisasinkin yhden kanssa... :]

Rajanylitys Tazigistaniin on ongelmaton. Niin Kyrgystan ulos kuin Tazigistan sisään menee noin tunnissa kaikkinensa… vähän vajaassakin. Maiden välinen 'ei kenenkään maa' hauska vuoristo raparänni. Ei meillä ongelmia, mutta kiinalaiset rekat puskevat läpi saman 12 kilometrin luistoradan. Kuivalla 

Pimeä tulee ennen kuin ensimmäinen hotellilla varustettu kaupunki. Ei Jergitalissakaan mitään valinnanvaraa, mutta sieltä löytyy kuitenkin majatalo siisteillä huoneilla. Ja hyvin valaistu pihanperä vihreä muovin sisältä… pytyn virkaa hoitava reikä lautalattiassa saa kuitenkin osassa meistä pientä nikotusta aikaan… ;]



Yllä ravintolamme baari... pojat kantoivat takahuoneesta juomaa enemmän kuin ryhmä ehti nauttia. Alla Jergitalin supermarket... kaikkea on nojatuoleista rautasshoihin ja verkkareista shampoihin.

Päivä 24 | Bishkek - Osh (Osh) | Kyrgystan

Päivä 24 | Bishkek - Osh (Osh) | Kyrgystan
672km | +3,5 - +29 | Keli on kaikki

Konsuli hymyilee ottaessaan minut vastaan. Hymy kertoo kaiken. Teen kuitenkin muodollisen kysymyksen, että onko kaikki ok ja ojennan konsulille 9 passia. Konsuli antaa minulle Azerbaizan kirjallisuutta, lehtiä ja katoaa johonkin takahuoneeseen passeinemme. Puolta tuntia myöhemmin minulla on viisumoidut passit ja matkaan. En kuitenkaan varinaisesti singahda tien päälle vaan pompin tunnin verran huoltoasemalta huoltoasemalle etsimässä Kyrgystan tarroja jotakuinkin olomatomalla menestyksellä. Löydän lukuisia Kazakstan -tarroja mutta vain yhden Kyrgystan tarran ja kello on yli puolen päivän ja 700km ajettavana. 

 Ylämailla, tämä tasanko vajaassa 2500metrissä merenpinnasta laskettuna. Villeinä preerialla juoksevat hevoslaumat antavat oman fiiliksensä... ja lampaita (alla) niitä riitti koko päivälle ja välillä myös tien täydeltä.

Ryhmällä on tänään vapaapäivä Oshissa. Minulla täysi ajopäivä. Heti kohta puolenpäivän jälkeen annan palaa ja onnistun melkein täydellisesti välttämään poliiseja ennen vuoriston alkua. Eli selviä ns. 70km taajamaosuuden yksillä sakoilla. Pyynti on 1000som mutta saan tingittyä 300somiin. Päästyäni pois päätieltä alkaa varsinainen pikataival ja olen Oshissa heti kohta kymmenen jälkeen. Tulihan siinä muutaman päivän adrenaliini annokset ja oli pahuksen mukavaa edetä vähän reippaammin… :) … kuvia ei tullut juuri otettua. Muutama näpsäys lennosta kuitenkin. Luotan siihen, että Pasi on ottanut ison pinon hyviä kuvia. Mutta yes, ennätän kyllä huomata, että maisemat ovat hulppeat ja katson ne kaikki.

 1h ja avokeittiö avarilla maisemilla... kai sitä jurtassakin tottuisi asumaan. Ensimmäinen vuosi voisi kuiitenkin olla pahin. Alla iltapäivän perusmaisemaa.

Rytmiryhmä löytyy Oshin hotellin terassilta maailmaa paranatamasta… ja varmaan se on vähän parantunutkin. Jussi tosin harmittelee kameraansa, joka on jäänyt päivällä vaalean Lada-taksin takapenkille… eikä kameraa varsinaisesti sinänsä, vaan muistikortin kuvia. Mutta muuten kaikki hyvin ja ennätän saada vielä ruokaakin. Päivän hätäinen lounaani oli kaksi keitettyä kanamunaa, rasvapiiras ja yksi RedBull joka antaa siivet.
Ja kyllä, löysin paikan johon Markus oli unohtanut Camel-Packinsa. Camel-Pack oli kuitenkin jo mennyt kierrätykseen... ainakaan ravintolan pitäjä ei tiennyt siitä mitään, mikä ilmeisesti totta. Vaikutti siltä, että omistajan poika oli kerännyt Camel-Packin talteen, eikä halunut enää sitä historiaa muistella.

 Tämä se oli hauska tie... nousi 3509 metriin... ja kyllä kyllä. Oli kylmä, huipulla oli +3,5 ja satoi räntää. Alla yksi välitasankojen suorista.

Päivä 23 | Bishkek - (Kara Köl - Osh) | Kyrgystan

Päivä 23 | Bishkek - (Kara Köl - Osh) | Kyrgystan

0km (270km) | +14 - +27,5 | SolSolSol

 Bishkekissä vietetään tänään katufestivaalipäivää. Sopiihan se vaikka mieli on jo tien päällä. Tämä päivä kuitenkin vielä kärvisteltävä Bishkekissä.

Porukka jatkaa aamulla luomiskertomuksen maisemissa kohti Oshia. Kara Balta - Kara Köl upeinta mitä toistaiseksi nähty viestittää Pasi myös eilisen maisemista. Ja koska on sunnuntai, säikäytän ruotoni ja lähden aamulenkille Bishkekin keskuspuitoon, joka paljastuu myös huvipuistoksi. Keskellä puistoa on eräänlainen linnanmäki. Aamulla siellä on kaksi lakaisijaa. Iltapäivällä se on täynnä elämää. 

Loppupäiväni menee macin kanssa seurestellessa… ja vähän Pariisin ihmeeni (Martinen) kanssa myös… :) … nettiyhteys toimii hyvin ja skype välittää varsin kelpo kuvaa äänen ohessa. Tekniikka on ihmeellistä. Matkaraamattu LonelyPlanet on vielä sitä mieltä, että Kyrgystanissa hyvin rajalliset yhteydet. Ja ehkä osittain niin, mutta se asia on muuttumassa nopeasti. 

 Kyrgystan matkustaa mersun pakureilla, niin pääkaupungin sisällä kuin pitkää matkaa. Alla pääkaupungin keskusaukio. Toivottovasti en näe sitä enää huomenna... :)

Markukselta tulee viestiä, että hänen camel-packinsa jäi siihen ja siihen baariin. Koitan löytää huomenna. Markuksen adapterin kävin jo keräämässä edellisestä Bishkekin hotellista. Pidetään peukkuja ja varpaita, että huomenna saan aikuisten oikeasti Azerbaizanin viisumit. Menee turhan mielenkiintoiseksi jos niiden kanssa tulee ongelmia... :]

Päivä 22 | Bishkek - (Kara Balta - Kara Kol) | Kyrgystan

Päivä 22 | Bishkek - (Kara Balta - Kara Kol) | Kyrgystan

330km | +3,5 - +25 | Aurinkoa

Kirkasin vuoristo hallitsee Bishkekin etelä-puolta... siellä myös loistavia hiihtokohteita jos satut liikkumaan sukset kainalossa kulmilla talvisaikaan!

Se on sitten Bishkek päivä minulla. Aamupäivä menee pitkälti reroutingin kanssa… tai ohjelmapäivityksessä. Almatyssä vahvistui jo, että itse Pamirin alue on sotatilassa ja tie sinne kiinni, mutta tie 372 on vastaavasti auki. Viimeisen tiedon mukaan Pamir Highway ei aukea turisteille ennen kevättä ja se taitaa olla meille jokaiselle liian pitkä aika odottaa se… :]

Paikallis-tv kuvasi ja haastatteli keskustan ostoskeskuksessa. Aihe jäi minulle tosin heiman epäselväksi. Yläkuvan keskimmäisellä miehellä kirgiisien perinnehattu.

Armenian viisumit näyttävät nyt olevan kunnossa myös, Jussilla, Teijolla ja minulla. Referenssinumerolla viisumit löytyivät netistä. Nyt kun vain saisi ne myös printattua. Taistelen tunnin hotellin printterin kanssa, mutta se ja noin 50000km takalaukussa pomppinut MacBookini eivät suostu yhteistyöhön. Printteriyhteistyötä riippumatta MacBookin kestävyyttä ei voi kuin kehua. Edellinen kanettavani oli myös Applen karvalakkimalli, joka matkusti takalaukussa yli 60000km ja on edelleen hengissä ja exälläni käytössä.

Iltapäivällä teen pienen vatsanponnistuksen kun en saa himojani hillittyä ja syön paikallisessa ostarissa kyrgystanilaista sushia. Iltaan mennessä kyllä selviää oliko kuinka viisasta ja sen illan tullessa kaikki ok. 

 Jos joku ihmettelee missä kaikki isot vanhat mersut ovat niin täällä Kyrgystanissa ne ovat. Ja kun lauantai niin moni hääkäytössä. Katedraalin kulmilla oli ainakin kuusi hääparia yhtä aikaa.

Porukalla myös kaikki ok. Markukselta ja Pasilta tulee viestiä, että ovat Kara-Köllissä ja että on ollut maiselmiltaan hillittömän upea ajopäivä. Myös hevospoolota on oltu pelaamassa ainakin katsomon puolella. Päivitän ajopäivän kuvia tälle päivälle parin päivän päästä kun niitä. Ensihätään joudut nyt tyytymään muutamaan Bishkek kuvaan… :] … Illalla hotellissani on hääbileet. En tiedä kumpi on suositumpi kuvauskohde. Moottoripyöräni vai morsian.

Ja haa, bongasin pari paikallista motoristia kylältä. Valkopaitainen hollannissa opiskellut Rogeriksi esittäytynyt sanoi että Bishkekissä on monta pyörää. Nämä kuitenkin ainoat näkemäni. Rogerin mukaan kaikki pyörät Kyrgystaniin tulevat käytetyinä USA'sta. Kuulema halvempaa kuin saksasta. 

Päivä 21 | Bishkek (- Kara-Balta) | Kyrgystan

Päivä 21 | Bishkek (- Kara-Balta) | Kyrgystan

78km | +21 - +28 | Aurinkoa, aurinkoa

 Lähdettiin sitten pyörien pesuun, kun Azerbaizanin viisumeista ei tietoa. Pasi tarkastelee alla, että vieläkö laukut kiinni. Alla HannuH'n mopo pesua odottamassa. Tämä ei kuitenkaan halpa pesula. Taksa 300som... Markus meni naapuriin ja maksoi 70somia... :] ... Teijo, Jussi ja minä olemme sitä mieltä, että pyöriä ei aleta kesken matkan pesemään.

Aamiainen ja soitto Azerbaizanin lähetystöön. Positiivista on se, että konsuli ei ole enää kipiä. Vähemmän positiivistä on se, että elämä löysässä hirressä jatkuu. Viisumeillemme ei ole tullut vahvistusta Bakusta. Konsuli pyytää soittamaan uudestaan neljältä. Puolikolme olemme lähetystön pihassa, jonne reitti alkaa olla jo tuttu. Ei vahvistusta Bakusta. 

Pojilla on polte tien päälle. Bishkek on nähty. Konsuli kirjoittaa aanelosen, jossa lukee, että passit ovat hänellä Azerbaizanin lähetystössä. Lupaa olla töissä kuuteen saakka. Sovimme, että soitellaan viideltä.

 Parkkeeraustyyliä bishkekkiläisittäin. Yksi rivi vinoparkkiin ja toinen taakse... :] ... parkkikulttuurin syy selvisi kuitenkin kadun toisessa päässä. Kaikkien autojen kuljettajat taisivat olla perjantairukouksessa. Bishkekissä ei ainakaan näytä siltä, että kukaan haluaisi polttaa moottoripyörämme... päivän uutiskuvat arabimaista vähintäänkiin ikäviä. Uutisia katsellessa tuli väistämättä mieleen, että ehkä kuitenkin hyvä, että emme ole menossa Iraniin tällä matkalla.

Porukka ajaa yöksi Kara-Baltaan, jonka ainoan hotellin ovat vallanneet ranskalaiset pyöräilijät. Se on sitten telttamajoitus hotellin pihalla. Hotellin fasiliteettejä saa käyttää. Soitan viideltä AZ lähetystöön. Ei viisumeita tänään… jotakin ilmeisesti kuitenkin on liikahtanut jossakin koska nyt konsuli lupaa minulle viisumit maanantai aamuna kello 1030. Ei tarvitse soittaa. Voin tulla suoraan lähetystöön. Vähän jää mielikuva, että olisi ehkä ollut tänään mahdollista, mutta ei vain konsuli ehtinyt ja/tai jaksanut enää tänään kun perjantaikin ja sillä lailla. Mutta joo, joka tapauksessa positiivinen tieto, että varmaksi lupasi maanantaiksi. 

Ajan kantapaikkaamme, hotelli Semiteihin, joka neuvostajan kukkanen. Huoneet kuitenkin maalattu neuvostoliiton sortumisen jälkeen ja kylppäreissä pinkit kaakelit… ja joka huoneessa olohuone… :] … kerään kaikki likaiset kamppeet (ja niitä riittää) ajopukua myöten ja lähetän ne pesuun. Ketuttaa, olin mielessäni ollut jokseenkin varma, että ne viisumit olisivat hoituneet ennen viikonloppua.

 Leninsetähän se siinä Bishkekin kansallimuseon takana. Leninsedän etupuolella maan vanha parlamenttitalo.