Päivä 18 | Bishkek - Karakol | Kyrgystan

Päivä 18 | Bishkek - Karakol | Kyrgystan

388km | +23 - +31,5 | Aurinkoa ja aurinkoa

 Cowboyta Kyrgystanissa näkee enemmän kuin Texasissa.

Aamiainen ja pankkiin… Azerbaizanin viisumit kyllä jo maksettu, mutta pitää maksaa pankkiin jokin á20usd rekisteröitysmismaksu ja jokaisesta saatava oma kuitti… ja maksua ei voi maksaa lähetystöön vaan nimenomaan yhteen nimettyyn pankkiin. Kymmeneltä olen Azarbaizanin lähetystöstä 9 kuittia, 9 kolmiosaista viisumihakemusta ja  18 kuvan kanssa. Pahaksi onneksi Markuksen ja W'n kuvat ovat mustavalkoisia. Eikun uudestaan passikuvaamoon. Byrikratia on kukkaista kun sitä oikein kukitetaan. Saa sii milloin viisumit saadaan… kolme päivää menee minimissään ja huonnoimassa skenaariossa menee yli viikonlopun. Toistaiseksi haluan uskoa että meillä viimeistään perjantaina AZ viisumit passeissa.

 Mosse on täällä soiva peli... sitä näkee joka taksina. Alla Issuk-Kul järven rantaa. Järvi 200km pitkä ja 50 leveä. Monta jokea tulee siihen. Yhtään ei lähde.

Azerbaizanin viisumeista riippumatta suunnaksi Issuk-Kul järven toisessa päässä oleva Karakol. Järven ympäristö kuulema maan kauneinta seutua… ja onhan se. Tiet vain aika suoria ja vähämutkaisia. Mutta huomenna on toisin. Päätämme ajaa ylös vuorille. Itse Karakol on pölyinen pikkukaupunki. En tiedä tarkalleen mitä odotin Issuk-Kul järven rannoilta, mutta en ainakaan lomaosakkaita ja uusia hotelleita. Ennemminkin mielessä oli jurttia ja niittyjä, mutta elämä on tarua ihmeellisempää. Kyrgystan vaurastuu hyvää vauhtia ja Toyotan Landcruiserit eivät ole harvinaisia täälläkään. Yleisin menopeli tosin on 80-luvun Audi tai mersu. Takseina näkee vielä mossea ja ladaa.

Pieni kuolleiden kaupunki vuorten juurella. Alla pieni elävien kylä samojen vuorten juurella. Alla alla Kyrkystanin lippu, jos ei kiveen kilkatettu niin vuorenrinteeseen maalattu kuitenkin. Koko on luokkaa isohko suomalainen omakotitalo.