Päivä 13 | Karongy - Barshatas | Kazakstan

Päivä 13 | Karongy - Barshatas | Kazakstan

556km | +11 - +20,5 | Aurinkoista

 Yllä Kazakstanilaisen maalais k-kaupan väkeä ja Pasi antamassa nimikirjoitusta. Emäntä halusi jokaiselta nimikirjoituksen. Taisimme oli historian ensimmäinen moottoripyöräryhmä joka tuli kylään. Alla paikallinen ilopilleri joka halusi poseerata Pasin ja minun kanssani.

Almatiin pääsisi tietty lyhyemmin päätietä, mutta valitsemme rekattoman reitin ja lähdemme kiertämään Lake Balkhashia sen itäpuolelta. Jos olisimme tienneet minkälaiset tiet olisimme saattaneet miettiä uudemman kerran… ehkä? Päivän tavoite oli 170km kauempana oleva Ayagoz, mutta aika saavutus silti että pääsimme 556km.

Päivän ensimmäiset parisataa kilometriä menivät ns. heittämällä. Sitten alkoivat tietyöt ja muuten vain rupiset perunapeltomaiset tiet ja ajoimmekin päivästä puolet arolla. Koska samaan suuntaan saattaa mennä välillä 15 arokaistaa ja ryhmä hajaantuu väkisin näkymättömiin jo pölynkin takia olemme nimenneet ajoparit. Mene ja tiedä kumpi hukkasi kumman mutta Vexi ja W olivat ajoparit ja Vexi katosi iltapäivän tunteina. Puhelinkenttää löytyi vasta illlalla… ja selvisihän tuo. Vexi siis. Olin kuitenkin tyytyväinen että en lähtenyt etsimään, varsinkin kun Vexi oli lähtenyt jostakin risteyksestä painamaan väärään suuntaan… ja pitkälle oli painanut. Mutta mikä täkeintä mies ja pyörä kunnossa. Soveimme että Almatyssä tavataan.

 Maalasikylä mallia perus... näitä riittää ja jokaisessa niistä Astana tuntuu vieraan planeetan kaupungilta. Juha vie joukkoa ylhäällä. Alla Hondamies1, eli Teijo.

Hotelleita tai motelleita ei ole mailla eikä halmeilla auringon alkaessa laskemaan. Parin tunnin pimeäajon jälkeen tankit alkavat olla tyhjät ja kohdalla Barshatas niminen kylä. Pyörimme kylällä etsimässä kauppaa, joka paikallisten mukaan vielä auki. Tarkoituksena ostaa evästä telttayötä varten. Ei löydy. Sen sijaan Gazilla ajava poliisi löytää meidät ja ohjaa meidät eräänlaiseen majataloon, jossa on lattiapinta-alaa satunaiselle kulkijalle. Ja mikä parasta. Iloinen emäntä pyöräyttää meille pelmenikeitot ja keittää chait. Ilmapatjat täyteen, makuupussit esiin ja unimaille näkemään unta moottoripyörällä ajamisesta.

Tilaa on tässä maassa. Yllä ja alla yksi aroille syntyneistä ajoväylistä kun päätie on liian huono ajettavaksi. 

---

Yllä Pasi kokeilemassa miltä se pelkkä aro tuntuu ajaa... menisihän se sekin. Alla Markus ihmetelemässä, että mitenköhän hänen toinen sivulaukkunsa on joutunut minun pyöräni kyytiin.