tiistai 4. syyskuuta 2012

Päivä 10 | Kostany - Astana | Kazakstan


Päivä 10 | Kostany - Astana | Kazakstan
711km | +5,5 - +12 | sade, pouta, aurinko

 H ja Juha valmiina odottamassa, että onkohan tänään muita matkaan lähtijöitä... ovat kämppikset aina ensimmäisenä valmiina... ;) ... alla paikallinen sähkötarkastaja päivittelemässä matkareittiä Markuksen, Teijon ja Vexin kanssa.


Aamu on raikas tai erittäin raikas… +5,5 kun lähdemme liikkeelle ja vasta iltapäivällä pääsemme kaksinumeroisiin lukuihin. Tarkoittaa että kaikki vaatteet käytössä… ;) … tämän päivän kaksi ensimmäistä tuntia olivat selkeästi retkemme märimmät ja kylmimmät. 'Liikumme mukavuusrajan ulkopuolella', kuten Markus asian ilmaisi. Kaurismäkeläistä tunnelmaa kiletämättä täydensi loistavasti loputon harmaa tasanko.



M36... on itseasiassa yläkuvan oikeassa reunassa näkyvä leveämpi väylä, mutta on ainakin EU-normien mukaan paikka paikoin ajokelvoton. Yläkuvan ajoura arolle syntynyt väylä... ja mitä alhaalta näkyy, niin Kazakstanin aroilla on tilaa monelle pienemmälle siuraiteelle... :] 


Puolilta päivin elämä muuttuu iloksi. M36 muuttuu perunamaaksi ja paraspaikka ajaa on arolla, jolla menee useista ajouria molempiin suuntiin. Niin ikään pelloilla ajaminen on paljon nopeampaa kuin päätiellä. Helsingin Sanomissakin on välillä itkuvirsiä Suomen huonoista teistä… jokaiselta itkuvirren veisaajalta veisuu loppuisi kuitenkin lyhyeen kun joutuisi ajamaan päivän Kazakstanissa… ;) … mutta yes, sitten on aina välillä pingispöydän tasaisia osuuksia.

 Yllä Pasi varatankilla ja Teijo virallisella tankilla. Pasilta kone sammuu ensimmäisenä. Teijon Hondasta bensa loppuu toisena. Bensa-asemat ovat Kazakstanissa kirjaimellisesti kaikkea. Alakuvan versio mallia cccp-perus... mutta sitten löytyy vilkkaasti lisääntyvissä määriin uusia moderneja asemia lattella ja croisanteilla.


Tänään on myös retkemme toistaiseksi pisin ajopäivä, 711km. Mutta ei tuota tuskaa vaikka menee viimeinen tunti pimeän puolelle. Melkein pysähdyn pesemään ajovaloni kun ensimmäiset Astanan katuvalot alkavat näkymään… ja itse Astana näyttääkin sitten olevan joltakin muulta planeetalta verrattuna siihen, mitä olemme sitä ennen nähneet. Mutta sen tutkiminen jää huomiseksi. Päivällinen laskeutuu eteemme kello 2300… ja pojat pääsivät melkein jakamaan parisänkyjä keskenään. Olin pyytänyt twinit, kahden sängyn huoneet, mutta kukaan hotellista ei ollut tullut vastanneeksi, että heillä on vain parisänkyjä hotelli täynnä. Jokainen joutuu tai pääsee omaan huoneeseen.


 Juha, Teijo ja W punnertamassa ylös W'n pyörää joka töksähti tein penkkaa palatessamme peltoväyliltä. Alla Markus, H ja Pasi odottamassa tiellenousuvuoroa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti