Päivä 20 | Balickhi - Bishkek | Kyrgystan

Päivä 20 | Balickhi - Bishkek | Kyrgystan

192km | +18,5 - +25,5 | Aurinkoista

Juha laittamassa päällyspaikkaa 'kamelinpaskaa' W'n päällysrenkaan reikään. Jap, W'n bemarista on rekisterikilven lisäksi pudonnut rekisterikilven valon suojus. Alla aamukahvipaikan maisemia. 

Pikkuajo Bishkekiin. Mopot liikkuvat heti kymmenen jälkeen Juhan laitettua ns. kamelinpaskaa W'n takarenkaan reikään. Kamelinpaska ei kuitenkaan pysy renkaassa, eli pidetään peukkuja, että joku onneton kivi ei päätä mennä reiästä sisään. Ensimmäisellä tauolla soitan Azerbaizanin suurlähetystöön… tai yritän. Mikään lähetystön viidestä numerosta ei vastaa. Toisella tauolla sama juttu. Kolmannella tauolla soitan huoltoaseman paikallisesta puhelimesta. Ei ketään.

Tänään napsahtaa myös ensimmäiset ylinopeussakot. Pääsemme kuitenkin halvalla… 500somia on koko ryhmän taksa. Menee suoraan poliisien virkistyskassaan. Eikä tuolla 500 somilla nyt mahdottomasti virkistytä. Se kun tekee euroissa noin 8€.

Bishkekin keskustaa, joka hyvinkin maltillinen. Pilvenpiirtäjiä ei ole. Alla Vexi korjaamassa W'n bemaria. W tutkii perhoskuviaan iphonestaan... :]

Bishkekissä ajamme suoraan Azerbaizanin lähetystöön. Vartija järjestää pihalle englantia puhuvan naisen. Selviää nopeasti että konsuli on kipeä… kuumetta ja sillä lailla. Kukaan muu ei voi tehdä viisumeillemme mitään. Emme varsinaiseti taputa karvaisia käsiämme, mutta ei voi mitään. Bishkekiin on jäätävä. Olin varovasti toivonut, että olisimme päässeet jatkamaan kohti Oshia. Huomenna selviää jäämmekö viikonlopuksi Bishkekkiin… toivotavasti ei.

Markus ja H iltapäiväshamppanjalla Bishkekissä. Alla Juha, Teijo ja H kertaamassa blogista matkan tapahtumia. 

Päivä 19 | Karakol - Balickhi | Kyrgystan

Päivä 19 | Karakol - Balickhi | Kyrgystan

311km | +13 - +24 | Välikeli

 Yllä Issuk-Kul järven uimaseuran perustajajäsenet; H, Hondamies1 ja Hondamies2. Alla Barksoon kylän poikia seuraamassa tankkaustapahtumaa.

Päätimme päivällisellä, että emme jää pölyiseen ja ankean oloiseen Karakoliin. Lähdemme  Issuk-Kul järven eteläpuolta länteen jahka olemme löytäneet aamiaista. Järven keskeltä on tarkoitus koukata etelään yli 4000 metrin solan, mutta parinkymmenen kilometrin jälkeen olemme sitä mieltä, että ehkä viisasta kääntyä takaisin. Tie muuttuu kärrypoluksi lähtiessään nousemaan ja nopeus putoaa 5-10km/h tasolle. Lyhyellä matematiikalla päästään äkkiä tulokseen että 150km tien pätkä saattaa kestää pimeälle ja yli… bensaa on kyllä, mutta ei juuri eväitä. Alkava sade hillitsee myös innostusta. Viimekädessä Pasi on ainoa joka on 'mennään mennään mieltä'… :]

 Tie M364 oli alkukilometreiltään niin sanotusti ihan yees... sitten muhkuraa ja monttua tuli sen verran tuuheaan että päätimme palata asvaltille... yes, vähän lälläröintiä, mutta sallittakoon... :]

Issuk-Kul järven eteläpuoleinen tie on selkeästi mukavampi niin maisemiltaan kuin kyliltään kuin ylipäätään. Eteläpuoli on vähäväkisempi ja maisemat jylhät. Aamupäivällä perustetaan myös Issuk-Kul järven uimaseura. Perustajajäseniä ovat Pasi, H ja Teijo. Jäseneksi pääsee uimalla Issuk-Kul järvessä. Lisäksi pitää olla konepyöräkuljettaja. Uimarannalta löytyy myös kahvila. Paikka on kiinni mutta paikalla oleva isäntä opastaa onkimaa kalaa jos on nälkä… :] … ei niin nälkä ainakaa vielä.

 Lumihuippua takana ja edessä. Upea maa tämä Kirgistani luontonsa puolesta. Eikä mikään suuri yllätys että täällä enemmän ulkomaalaisia vaeltajia kuin motoristejä.

Balikchissä Juha bongaa W'n takarenkaasta sormenpään kokoisen reiän josta sisäkumi yrittää punkea pihalle, siinä toistaiseksi onnistumatta. Diagnoosi on että renkaaseen on tarttunut terävä kivensiru, joka juuttunut paikoilleen ja hiertänyt reilun reiän. Rengas irti, paikka niin ulkorenkaan sisäpintaan kuin sisärenkaan hiertyneeseen ulkopintaan ja pidetään peukkuja. Ja pidetään peukkuja myös Azerbaizanin viisumiemme puolesta. Huomenna todennäköisesti selviää vietämmekö viikonloppua Bishkekissä vaiko emme.

Nihertymäreikä W'n takarenkaassa. Sisäpuolella paikka, mutta jotakin purukumia pätevämpää tuohon täytyy aamulla keksiä. Onneksi Juha huomasi reiän ennen kuin sisärengas tuli palloksi ulos.

Päivä 18 | Bishkek - Karakol | Kyrgystan

Päivä 18 | Bishkek - Karakol | Kyrgystan

388km | +23 - +31,5 | Aurinkoa ja aurinkoa

 Cowboyta Kyrgystanissa näkee enemmän kuin Texasissa.

Aamiainen ja pankkiin… Azerbaizanin viisumit kyllä jo maksettu, mutta pitää maksaa pankkiin jokin á20usd rekisteröitysmismaksu ja jokaisesta saatava oma kuitti… ja maksua ei voi maksaa lähetystöön vaan nimenomaan yhteen nimettyyn pankkiin. Kymmeneltä olen Azarbaizanin lähetystöstä 9 kuittia, 9 kolmiosaista viisumihakemusta ja  18 kuvan kanssa. Pahaksi onneksi Markuksen ja W'n kuvat ovat mustavalkoisia. Eikun uudestaan passikuvaamoon. Byrikratia on kukkaista kun sitä oikein kukitetaan. Saa sii milloin viisumit saadaan… kolme päivää menee minimissään ja huonnoimassa skenaariossa menee yli viikonlopun. Toistaiseksi haluan uskoa että meillä viimeistään perjantaina AZ viisumit passeissa.

 Mosse on täällä soiva peli... sitä näkee joka taksina. Alla Issuk-Kul järven rantaa. Järvi 200km pitkä ja 50 leveä. Monta jokea tulee siihen. Yhtään ei lähde.

Azerbaizanin viisumeista riippumatta suunnaksi Issuk-Kul järven toisessa päässä oleva Karakol. Järven ympäristö kuulema maan kauneinta seutua… ja onhan se. Tiet vain aika suoria ja vähämutkaisia. Mutta huomenna on toisin. Päätämme ajaa ylös vuorille. Itse Karakol on pölyinen pikkukaupunki. En tiedä tarkalleen mitä odotin Issuk-Kul järven rannoilta, mutta en ainakaan lomaosakkaita ja uusia hotelleita. Ennemminkin mielessä oli jurttia ja niittyjä, mutta elämä on tarua ihmeellisempää. Kyrgystan vaurastuu hyvää vauhtia ja Toyotan Landcruiserit eivät ole harvinaisia täälläkään. Yleisin menopeli tosin on 80-luvun Audi tai mersu. Takseina näkee vielä mossea ja ladaa.

Pieni kuolleiden kaupunki vuorten juurella. Alla pieni elävien kylä samojen vuorten juurella. Alla alla Kyrkystanin lippu, jos ei kiveen kilkatettu niin vuorenrinteeseen maalattu kuitenkin. Koko on luokkaa isohko suomalainen omakotitalo. 

Päivä 16 | Almaty | Kazakstan

Päivä 16 | Almaty | Kazakstan

23km | +24 - +30 | Sol

Nettipäivä minulla. Toimistoasioita, sähköposteja, blogipäivityksi ja kaikenlaisia järjetelyitä. Tänään tosiin korvien väliä korpeaa. Hävitin mactercardini Taldygorganissa. Tai se jäi kiireessä automaattiin. Kazakstanilainen automaatti kun antaa rahat ensin ja sitten vasta palauttaa kortin. Että sillä lailla. Hapetus vähän laskee kun saan iltapäivällä kortin viimein kuoletettua… mikään netistä löytyvä puhelinnumero ei toimi. Kauniimpi puoliskoni Martine saa Suomesta käsin käsiinsä toimivan numeron. 

Ilta menee Stantoursin Davidin kanssa. Saksalainen kaveri joka naimisissa paikallisen kanssa ja pyörittää Almatyssä matkabusinesta. David organisoi meidän kaikki stan-maa viisumit. Mukava rento kaveri, joka auttaa myös yksittäisiä kulkijoita.

Päivä 17 | Almaty - Bishkek | Kazakstan - Kyrgystan

Päivä 17 | Almaty - Bishkek | Kazakstan - Kyrgystan

242km | +22 - +34 | Aurinkoista

Se on juhla-aamu... saamme Kazakstan tarrat ja 96 oktaanista bensaa!

Virallinen lähtöaika menee ysiltä mutta puolituntia myöhemmin olemme liikkeellä. Markus ja W putipuhtailla pyörillä… menivät sitten pesemään pyörät kesken matkan. Lieventävänä asianahaarana, että yrittävät painepesurilla struuttata W'n orginaalia flektiä, että josko sen saisi toimimaan. Ei auttanut. Rikki mikä rikki.

Kunhan ruuhkaisesta Almatystä pääsee ulos niin Bishkek on melkein kivenheiton päässä… tosin pitää sitä kiveä jaksaa 240km heittää. Tie on tänään tasainen kuin Etelä-Ruotsissa koko päivän. Hämmästyttävää mutta totta… ja kestimme sen hyvin. Teidossa on roppakaupalla lisää rupisia teitä.

Kuivaa ja kumpua... tänään aika Itä-Turkkimaiset maisemat... ja erinomaiset tiet

Kazakstanin ja Kyrgystanin raja on ongelmaton. Olemme tunnissa yli ja inhimillisen tuntoisessa Bishkekissä iltapäivän jälkipuoliskon alussa. Ensimmäinen osoitteemme on Azerbaizanin suurlähetystö. Jos meidät otetaan yllättyneesti mutta ystävällisesti vastaan. Stantoursin Davidin mukaan olivat tietoisia meistä, mutta ei se tieto ihan todellisuutta vastannut. Niin ikään Davidin mukaan saamme Azerbaizanin viisumit päivässä… sekään tieto ei ihan paikaansa pitänyt, mutta muutamassa päivässä saamme kuitenkin. Kuinka monessa, selviää huomenna. Viisuikaavakkeet kainalossa hotellille ja paperihommiin. Kun Azerbaizan kunnossa niin sitten kaikki viisumit pitäisi olla ok… Armeniakin.

Ilta Bishkekin raitilla. Olemme tulleet astetta eksoottisempaan maahan. Päivällisravintolassakin vahvin juoma on Coca-Cola…  tosin tarjolla oli kyllä hevomaitoa ja maissiviljamaitoa... :]

 Mahtuu ei mahdu mahtuu. Markus yllä taiteilemassa hotelliin pihaan. Alla porukka paperitöissä täyttämässä Azerbaixanin viisumihakemuksia.

---

Yllä Bishkekin parlamenttitalo... alla vahdinvaihto keskusaukiolla.

---

Kanasaslik on hyvää... kysykää vaikka Teijolta... :]

Päivä 15 | Taldygorgan - Almaty | Kazakstan

Päivä 15 | Taldygorgan - Almaty | Kazakstan

653km | +15,5 - +26 | Tihkun poikasesta aurinkoon

Siinä se flekti mukavasti kulkee... propellikin aina pyörii riittävässä vauhdissa. Yap, Ladan flekti ei kestänyt röykkyisiä teitä vaan irtosi. W ei kuitenkaan raaskinut luopua siitä... ei ainakaan vielä... :]

Aamu alkaa jälleen pyörien harsimisella. Nippuside tänne ja toinen tuonne. Markuksella suurin harsiminen. Koko keulan katteet ovat irtoamassa, mutta ne sidotaan liinoilla kiinni. Teijolla petti illalla ajovalon kiinnitykset. Kazakstan syö pyöriä siinä kuin Moyale Keniassa. Iskareita ei ole vielä paukkunut. Tosin Jussin ja Markuksen Öhlinsit näyttävät päästäneen kaasut pihalle ja jousia on kiristettävä. Itse koitan jutella pyörälleni mukavia ja kehua sitä kaikilla pahoilla osuuksilla. Alla kun on edelleen orginaali iskari jolla ajettu myös Moyale road… ja pari pomppua taitaa vielä ennen Turkkia olla tulossa… :]

 Kameleita ei ole vielä tiellä näkynyt, mutta hevosia sen sijaan on teillä välillä kuin kulkukoiria Intiassa.

Päivälle kertyy mittaa 650 kilometriä vaikka kartan mukaan 540 ja saamme hyvää pimeänajokokemusta vaikka sitä nyt ei niin räjähdysmäisesti kaivatakkaan. Pimeästä riippumatta päivän ehdoton kohokohta on Kazakstanin Grand Canyon… ei se amerikan grand canyonin kanssa pysty kisaamaan, mutta on paljon vaikutavampi kuin etukäteen uskalsin odottaa. Ja mikä hauskinta, täällä pääsee ajamaan kanjonin reunalle. Tosin kanjonin reunalle majoittuneet telttailijat saattavat olla muutakin mieltä… :]

 Yllä Juha matkalla Grand Canyoniin. Keskellä W ja Juha kanjonin reunalla. Alla H, Juha, Jussi, Teijo, Pasi ja W poseeraamassa kanjonin laidalla.

Kazakstaniin suurimpaan kaupunkiin Almatyyn tulemme pimeässä ja hotelli tahtoo olla vähän hakusessa. Kuvittelin varaneeni keskusta, mutta eihän tuo ihan keskustassa ollut. Ei kuitenkaan 10km kauempana ja Vexi löytyy hotellin kohdalta heiluttamassa pysähdysmerkkejä. Ryhmä jälleen koossa ja hotellissa hillitön meno… häät menossa. Vexin mukaan eilenkin oli häät ja hotellin respan mukaan huomennakin on. Niin pe, la kuin su ovat hääpäiviä tässä maassa.

Kazakstanilaiset ovat kovia juhlimaan. Nämä yksityisporukan pikkupirut ja moni muu käytti pyörääni posaarausalustana... luvan kanssa tietty. Olisikohan tuo vanha GS'ni tänään Almatyn kuuluisin 800GS... :) ... 

Päivä 14 | Barshatas - Taldygorgan | Kazakstan

Päivä 14 | Barshatas - Taldygorgan | Kazakstan
693km | +16 - +30,5 | Sol, Sol, Sol

 Yllä Bastatasin majatalomme... punainen mosse löytyy tallista. Alla pyörä joka päätti kaatua omia aikojaan document-tarkastuksessa.

Barshatasin kukko laulaa seitsemältä. Ulos ihmettelemään onko pyörissä kaikki osat tallella. Markuksen toinen sivulaukku putosi eilen arolle. Mutta ajoin viimeisenä ja poimein ylös. Markus ei ollut huomannut ennen kuin kohtasimme puoli tuntia myöhemmin. Ihmetelin vain että pyörä vähän outo ajaa… :] … W'n tappioksi lasketaan pudonnut rekisterikilpi. Juhan ja H'n Adventureista irtosi molemmista takarakaari. Ja ei ne Hondatkaan täydellisiä. Pasilta putosi yksi pleksi ruuvi… :]

 Konepyöräkuljettajat Huttunen (yllä) ja Hannu H (alla) matkalla kohti Kirgistania.

Aamulla kaadamme myös jerrykannujen kaiken sisällön tankkeihimme. Kylällä on kyllä yksi bensa-asema, mutta sieltä ei saa kuin 80 octaanista. Vexiltä tulee viesti, että 500km Almatyyn. On ajanut koko yön. Melkoinen sissi konepyöräkuljettajaksi. Laitan Almatyn hotellin tiedot Vexille. Varasin toissapäivänä Astanassa aamiaisella. Hyvä että tuli varattua. Välillä meillä on varausta ja välillä ei. Tänään ei jo senkään vuoksi, että jerrykannuja tyhjentäessämme illan osoitteesta ei tietoa. Se tieto kuitenkin, että meillä Almatiin yli 1000km.

Tänään tiet muuttuvat ajokelpoisiksi ja lounassoppa-aikaan olemme seikkailumme itäisimmässä pisteessä ja iltapäivän lopussa olemme lähinnä Kiinaa olevassa pisteessä. Sargan nimisestä kaupungista kiinan rajalle linnuntietä 50km. Kiina jää kuitenkin seuraavaan kertaan… :]

Päivä päättyy tänään Taldygorgan -nimiseen kaupunkiin… ja hyvä niin. Ensimäinen paikka koko päivänä missä ylipäätään hotelli ja missä voi maksaa kortilla. Unohdin vaihtaa Karongyssä tengejä, ja käytimme melkein viimeisenkin tengen tänään viimeisellä tankkauksella.

 Markus poseeraa yllä matkamme itäisimmässä pisteessä. Iltapäivällä esiin tuli ensimäinen lumihuippu... ei nyt kuvassa näytä niin mahtipontiselta, mutta on se siinä kun tarkkaan katsoo... :]