Päivä 34 | Ashgabat - Turkmenbassy | Turkmenistan

Päivä 34 | Ashgabat - Turkmenbassy | Turkmenistan

572km | +24 - +31 | NormiKeli (=aurinkoista ;)

 Auringonnousun aika huoneeni parvekkeelta katsottuna. Alla yksi Ashgabatin monumenteista ulosmenotien varressa.

Koneet käyvät ysiltä ja jokainen kilometri alkaa tässä kohtaa olla kotiinpäin. Ashgabat oli matkamme eteläisin piste. Georgiasta teemme vielä koukkausken etelään Armenian Yerevaniin, mutta muuten olemme ns. kotimatkalla.

Tänään jään päivämatkan keskivaiheilla auttamattomasti kilometritolkulla porukasta jälkeen. Noin 200km pätkä Ashgabatin ja Turkmenbassyn välissä on asvaltiltaan kuin Suomenlahti syysmyrkyllä ja maksiminopeuteni 30km/h… mutta normitiellä pystyn ajamaan invalidipyörälläni norminopeuksia. Ja illlalla on varmaa että saan pyöräni ajokuntoisena ainakin Azerbaizaniin. Se kun pomppii ehjänä Turkmenbassyyn. Ketjun suoja tosin putoaa, mutta se kuitenkin osa jota ei varsinaisesti tarvita mihinkään.

 Yllä pääkaupungin sileätä baanaa... alla maaseudun todellisuus. Jos käyt vain Ashgabatissa Turkmenistan vierailun aikana, saatat saada maasta vinksahtaneen kuvan... ;]

Huikolapatauolla tapaamme 4 tsekkiä, jotka olivat odottaneet Baku - Turkmenbassy lauttaa Bakussa 3 päivää. Ja itse lautalla Turkmenbassyn edustalla 24 tuntia. Monenlaista juttua tuosta KaspianMeren risteilylinjasta on ollut ilmassa ja teksteissä. Mikään niistä ei lupaa nopeaa ylitystä. Mutta saa siis kuinka äijien käy.

Turkmenbassyn hotellimme on ainakin on montasataa prosenttia parempi kuin Ashgabatissa… pieni älämöly auttoi. Ennen hotellia kuitenkin satamaan, jossa listaudumme laivalle ja saamme ensimmäiset blanketit täytetyksi. Satamasta poistuessamme ohje on, että jatkuva lähtövalmius oltava päällä. Hotellissa jatkuva lähtövalmius on päällä. Lähtökomentoa ei kuitenkaan tänään tule.

 Neuvostoarkkitehtuuri kukoistaa omilla lautasilla kukoistaa pääkaupungin ulkopuolella. Alla ensi kosketus kaspianmereen lähestyessäme Turkmenbassya... porttia Azerbaizaniin.

Päivä 33 | Ashgabat | Turkmenistan

Päivä 33 | Ashgabat | Turkmenistan

0km | +23 - +33 | NormiKeli

 Ashgabat. Monumenttien luvattu kaupunki. Yllä olevan huipulla kultainen edellisen presidentin patsas, joka pyöri auringon mukaan. Uusi presidentti kuitenkin pysäytti pyörimisen.

Aamulla olisi jo hotellinvaihto mhadollista, mutta moiseen operaatioon ei enää innostusta. Tullessamme kaupunkikierrokselta hotellissa on monta siivoojaa kuuraamassa nurkkia. Citykierroksen teemme pikkubussilla Huuskosen opastamana. Ja jokainen tietty laittaa asioita jonoon mielessään omin perustein, mutta ainakin itse laitan Ashgabatin sarjassa 'Planeettamme Ufot Kaupungit' kolmanneksi heti Dubain ja Las Vegasin jälkeen… ja juuri tuossa järjestyksessä. Las Vegaskin näyttää jo vähän kesyltä ja kalpealta Dubain rinnallalla.

Turkmenistanin 2006 edesmennyt presidentti päätti, että koko pääkaupungin pitää olla marmoria. Nykyinen presidentti on jatkanut samaa rataa… ja tulos on nähtävillä. Koko 700000 asukkaan pääkaupunki alkaa olla pelkkää marmoritaloa ja palatsia. Kruununa kaiken keskellä presidentinlinna kolmella hulppealla kultakupolilla. Turkkilainen marmori on kelvannut ja kelpaa ns. tavallisiin rakennuksiin. Kaikki tärkeät rakennukset on päällystetty italialaisella marmorilla, joka luonnollisesti lennätetty maahan. Niin ikään futuristiset arkkitehdit ovat saaneet jalansijaan Ashgabatissa. Täällä futurismi kukistaa ja osa rakennuksista muistuttaa enemmän avaruusalusta kuin perinteista taloa.

 Yllä Ruhnama, paikallinen pyhä kirja jonka presidentti Turkmenbassy kirjoitti elämänohjeeksi kansalleen... eräänlainen raamattu ja kalevala!? ... alla Ashgabatin vaatimaton kirjasto. Taustalla tavallisten pääkaupunkilaisten taloja... ainakin Huuskosen mukaan.

---

10 hevosen patsas joka pystytettiin 10 vuoden itsenäisyyden kunniaksi. Jos marmoritorneja ei lasketa, niin tavalliselle ihmiselle neuvostoliitosta vapautuminen ei tuonnut mitään muutosta. Totalitarismi vallitsee ja mielipiteitä saa olla kunhan ne ovat samat kuin presidentin mielipiteet.

Iltalenkkini on myös yksi elämini mieleenpainuvimmista. Juoksen puolituntia kohti keskustaa. Koko ajan puistobulevardia erilaisten suihkulähtehteiden keskellä ja vieressä… ja jokainen niistä sadoista suihkulähteistä on valaistu erilaisin vilkkuvaloin… ZZ Topilla on Viva Las Vegas. Helsingin sinfoniaorkesteri voisi tehdä biisin Viva Los Ashgabat.

 Netti löytyi tästäkin kaupungista vaikka sensuroitu. Markus katsoo suomen uutisia, W lukee iltalehteä ja Pasi nauttii baakkelsikahvia Sofitelin baarissa... ja yes, alla uusi autoni... :] ... tai olisi sen saanut ehkä käyttöön jollakin rahalla.

Päivä 33 | Dashoguz - Ashgabat | Turkmenistan

Päivä 33 | Dashoguz - Ashgabat | Turkmenistan
560km | +21 - +32 | SunSolSun

Markus tavaa paikallista hesari hotellin aulassa Dasoguzissa. Alla Vexi ja Jussi aamupaineilla... Jussin eturenkaasta painetta mennyt paineiden taivaaseen, mutta noita kompuroita on matkassa. Vexillä yksi. 

Dashoguzin aamu aukeaa normikelillä. Edessämme 560km aavikkoa ja sen päässä Turkmenistanin pääkaupunki Ashgabat. Toivon tasaista tietä koska bemarini tarjoaa epätasaista… muutama aallokkoinen monttu ja tuntuu siltä että lähden lentoon. Mutta yes, jos jouseni kestää niin tulee uusi jousella ajo ennätys. Edellinen epävirallinen maailmanennätys on Markuksella… 3000km Okavangolta, Cape Agulhaksen kautta Kapkaupunkiin.

 Pasilla Hondassa cruise, joten siinä hyvää aikaa tuuletella suorilla tavalla ja toisella... ;]

Päivän puolessavälissä on palava kaasukenttä. Venäläiset pistivät kohtaan poran 40 vuotta sitten. Arvelitvat palon kestävä maksimissaan 40 päivää, nyt se on kestänyt 40 vuotta ja reikä suurenee. Ei dramaattisesti mutta suurenee. Viimeiset 5 kilometriä kaasukentälle pehmeää hiekkatietä, joten olisi siinä meillä ollut pimeällä ohjelmaa riittävästi.
Päivän jälkipuoliskolla kamelit kamelikavereineen täyttävät tien laitoja melkein pääkaupunkiin saakka. 

 Tänne, keskelle Turkmenistania venäläiset törkkäsivät reiän 40 vuotta sitten ja kipinä sytytti kaasun. Palaa edelleen varmasti kuin tuntemattoman sotilaan tuli Moskovan Punaisen torin laidassa. Yllä selkiänsä lämmittämässä Juha, H, Vexi ja W.

Eihän se tie aivan tasainen ja muutaman kerran olen lähteä kirjaimellisesti lentoon. Pysyn kuitenkin tien pinnassa ja jousi kestää ainakin Ashgabatiin saakka. Itse Ashgabat näyttää juuri niin ihmeelliseltä kuin olemme kuulleetkin. Palatsit kilpailevat loistosta keskenään ajaessamme kaupunkiin päivän viimeisten auringinsäteiden saattelemana. 
Hotellimmekin on ulkopuolelta hohtavaa marmoria… paljon marmoria sisälläkin. Harmillisinta vain, että muuten hotellinjohtaja näyttää unohtaneen että on hotelli hoidettavana ja kaikki on enemmän ja vähemmän rapistumassa käsiin. Älämölyhän siitä nousee varsinkin kun vaihtomahdollisuutta ainakaan tänään ei ole. Meille on ennalta nimetyt hotellit tässä maassa. 

 Yllä W ajamassa takaa kameleita aavikolla. Mutta kamelithan moiselle puuhalle vain hymyilevät.

---

Saavuimme satumaa Ashgabatiin päivän viimeisten auringonsäteiden saattelemana. Täällä bulevardit ovat leveitä ja autoja vähän. Vasemmassa reunassa presidenti linnan kupoleita.

Päivä 32 | Khiva - Dashoguz | Uzbegistan - Turkmenistan

Päivä 32 | Khiva - Dashoguz | Uzbegistan - Turkmenistan

71km | +19 - +31,5 | NormiKeli

 Khivan vanhakaupunki on autenttisin muinaisen Silkkitien kaupungeista. Pienin, vaikeimmin saavuttettavissa ja vähiten turisteja. Mutta yes, jos kuljet kulmilla, niin kannattaa poiketa niin Khivassa, Buharassa kuin Samarkandisakin.

Aamulla tunti Khivan vanhaa kaupunkia ja matkaan kohti Turkmenistania. Rajalle 50km ja rapiat. Bensaa ei löydy niiltä parilta asemalta joilla toppaamme, mutta sillä ei enää merkitystä. Kaikilla on riittävästi bensaa ensimmäiseen turkmenistanilaiseen kaupunkiin, joka on Dashoguz. LonelyPlanetin mukaan venäläisten rakentama teollisuuskaupunki, jossa ei ole turistille mitään nähtävää. LonelyPlanet on oikeassa.

Ennen kuin näemme Dashoguzin näemme kuitenkin runsaasti raja-asemaa ja erityisesti Turkmenistanin raja-asemaa. Uzbegistanin raja on tänään aivan eri kuin se josta tulimme sisään. Täällä rajaviranomaiset ovat jopa ystävällisiä ja patistavat meidät paikallisten ohi. Teemme työtä käskettyä. 

 Ensimäistä kertaa koskaan missään maassa, Turkmenistanin rajalla tuli tiekartta käteen. Siihen piirretty reitti ja tiet, jotka meille sallittuja! Alla rahanvaihtajia Dassoguzin baraasin kulmassa. Minulla jäi neljä nippua Uzbegistanin rahaa käteen. Meni puoleen hintaan Uzbegistanin somit, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Turkmenistanin rajalla meitä on vastassa Mr Batyr, jonka Teijo ristii Huuskoseksi ja Huuskosen nimellä Batyr sitten kulkeekin. Turkmenistaniin mennään sisään sietsemän blanketin ja seitsemän luukun kautta ja aikaa menee reilut viisi tuntia. Yksi niistä tunneista on rajaviranomaisten ruokatunti, jona koko rajan toiminta pysähtyi. Lomake numero yksi on tiekartta. Meille jokaiselle piirretään erikseen tiekartta, johon merkitään ne tiet joita saamme ajaa. Samaan tiekarttaan merkitään henkilötiedot ja pyörän tiedot… ja varmuuden maksimoimiseksi, että emme aja kielletyille teille matkaan liittyy Huuskonen. Huuskonen tosin autolla kuljettajan kanssa. Ja vaikka Huuskonen päällystakki onkin, niin mukava ja rento sellainen.

Suunnitelma oli mennä yöksi telttaan palavalle kaasukentälle… mutta kun rajalla venyi ja venyi ja olisi mennyt pimeän puolelle ennen kaasukenttää, niin ryhmä äänesti tyytyväisenä hotellin puolesta… eivät taida osata arvostaa telttailua raikkaassa luonnossa… :]

 Uusi kuu paistaa ja palmut huojuvat Dasoguzissa... mutta vain kuu on täältä aito ja palmut muovia... mutta aitoa on myös IsäAurinkoisen (ex-presidentin) kuvalla varustettu 8 tähden konjakki, jonka rypäleet kasvatettu parhailla paikoilla parhaassa maaperässä parhaalla huolenpidolla... ainakin etiketin tekstin mukaan.

Päivä 31 | Buhara - Khiva | Uzbegistan

Päivä 31 | Buhara - Khiva | Uzbegistan

460km | +16 - +28 | Aurinkoa ja aurinkoa

 Hattu miehen pukee... yllä Pasin uusi talvihattu, vai löytyykö se minun kassistani? Alla Markus hifistelemässä krimiä mutta ei vielä täysin natsannut... ;)

Aamulla ehkä päivän mielenkiintoisimmalle rastille, joka on 'löydä mopoihin bensaa'. Kolmannelta asemalta sitä löytyy. Tai löytyy kun suostun maksamaan dollareilla! Uzbegistanilaiset eivät itsekään halua somejaan. Minä olisin niillä mielläni maksanut… takalaukussani kun on useita nippuja. Seuraavassa kylässä somit kelpaavat. Tosin tässä aavikonlaitakylässä bensa maksaa tuplasti ja sitä tuodaan ravintolan takahuoneesta auringonkukkaöljykannuissa. Päätämme kuitenkin tankata jo 100km ajon jälkeen. Edessä ainakin 200km aavikkoa ja seuraavasta bensa-asemasta ei tietoa.

 Noin puolet Uzbegistanin bensa-asemista on suljettu ja melkein koko toinen puoli myy kaasua. Bensaa onneksi vielä löytyy. Yllä olevat löytyivät erään ravintolan takahuoneesta. Alla olevat käsin pyöritettävästä pumpusta.

Buharan ja Khovan välinen tie käytännössä tyhjää täynnä asutuksen puolesta. Kelle täällä tehdään nelikaistaista moottoritietä on hyvä kysymys ilman hyvä vastausta, mutta tehdään kuitenkin. Valmiina ei ole kuin pätkä siellä ja toinen täällä ja tien pinta onkin tänään kaikkea (kuten kaikkian aikaisempinakin päivinä :) sileästä betonista kuoppaisiin pölypilviteihin. Päivän kaikkien monttujen päästä löytyy Khiva, joka on kiva. Pienin Uzbegistanin kuuluisista silkkitie-kaupungeista ja ehkä sympaattisin siinä kun kaupunki sympaattinen voi olla.

Mitään valtaisaa kiirettä ei ryhmän kesken ole ilmassa nähtävyyksiä katsomaan saavuttuamme, mutta pientä liikehdintää kuitenkin koska nettiyhteyttä ei ole. Nettiyhteys pystyy kilpailemaan tasapäisesti upeidenkin nähtävyyksien kanssa? Huomenna edessä viimeinen stan -maa, Turkmenistan. Tuleeko uusi raja-ylitys ennätys tunneissa laskettuna?

 Elämää Khivan vanhankaupungin kujilla.

Päivä 30 | Samarkand - Buhara | Uzbegistan

Päivä 30 | Samarkand - Buhara | Uzbegistan

278km | +16 - +29,5 | Aurinkoista

 Puuvillatraktoria edestä ja takaa. On puuvillan korjuuaika ja näitä kulkee paljon kaikkiin ilmansuuntiin.

Koneet käyvät yhdeksältä ja suunta länteen ja Bukharaan. Heti aamutuimaan joudumme yllättävän ongelman eteen. Bensa-asemia on kyllä monilukuinen määrä, mutta niillä ei ole bensaa. Niillä myydään kaasua… meille selviää nopeasti että 90% kaikesta mitä teillä liikkuu liikkuu kaasulla! Joudumme turvautumaan varakannuihin… 80 oktaanista tosin aamulla yhdeltä asemalta löysimme, mutta emme suostuneet vielä siihen turvautumaan. Vajaan sadan kilometrin jälkeen löytyy kuitenkin päivän pelastus. Huoltoasema joka myy 91 oktaanista! Saamme tankit täyteen kolmelle nipulla.

 Huikopalatauko 'somosabaarissa'... ylälukan oikeassa laidassa uuni jossa lihatäytteiset nyytit paisteteaan. Alla kurkistus itse uuniin. Nyytit paistuvat uunin sisäpinnan kyljissä.

Uzbegistanissa kaikkien vähänkään isompien ostosten hinta lasketaan nipuissa. Yksi nippu on 100000 paikallista rahaa ja maan isoin seteli on 1000 somia. Sen 100000 somin nipun arvo on 50usd! Että sillä lailla. Yli kahtasataa euroa ei tee mieli kerralla vaihtaa koska seteliniput eivät sovi mihinkään. Ja täällä on kirjaimellisesti totta, että jos meinaa lähteä ulos ja ottaa rahaa mukaan, niin on otettava reppu… :) 

 Yllä W ja alla Teijo ajamassa portaita alas Buharan hotellimme sisäpihalle. Hondat meinasivat keikkua mahoistaan. Bemarit tulivat hyvin esteiden yli.

Ennätämme sopivasti kiertää ja kaartaa Buharan vanhaa silkkitiekaupunkia, ennen kuin aurinko alkaa laskea mailleen. Löydämme Pasin kanssa jopa saksalaisen kahvilan kahvikoneilla ja pullilla, mutta se on niin täynnä saksalaisia, että emme onnistu saamaan sieltä mitään järkevässä ajassa. Ja kyllä kyllä, Buharassa näemme enemmän turisteja kuin koko matkalla tähän saakka yhteensä. Mutta en ihmettele vanha Buhara on ainutlaatuinen missä tahansa mittakaavassa. Sitä en tiedä missä kaikki bussilaumat syövät, sillä kaupungin ravintolatarjonta on erittäinkin ohut… mutta ruokaa löytyy täältäkin… ja romattisesta lammenrantaravintolasta jossa live musiikkia.

 Buharan vanhakaupunki on kompakti ja upea. Sitä hallitsevat keskiaikaiset kupolit.

Päivä 29 | Samarkand | Uzbegistan

Päivä 29 | Samarkand | Uzbegistan

0km | +25 | NormiKeli

 Jussi ja Teijo poseeraamassa Registanin, Samarkandin päänähtävyyden edustalla. Alla Samarkandin kuuluisimman moskeijan portti.

Vapaapäivä ja kohdalla Samarkand, joka on yksi silkkitien helmistä. Vexi ja W tosin jatkavat yhteistä harrastustaan, 'W'n flekti toimintaan'… W on ajanut ilman toimivaa flektiä Helsingistä Samarkandiin. Herää kysymys ovatko flektit turhanpäiväistä hapatusta? Tänään se alkaa kuitenkin toimimaan ja W'llä on edessään tuhansia nautinnollisia kilometrejä… :) … minulla on edessäni tuhansia joustavia kilometrejä. Öljyt ovat iskunvaimentimestani pihalla ja meno on kuin 70-luvun Oldsmobilella. Jos jousi kestää, niin saattaa tulla BMW'n jousella-ajo ennätys.

 Samarkandin basaaria, joka enimmäkseen rakennttu uusiksi. Mutta kaikkea on mitä aamulla ei tiennyt tarvitsevansa ja onneksi juuri mitään siitä ei saa moottoripyörän kyytiin.

Mutta jousista ja flekteistä riippumatta jokainen ehtii myös Samarkandin ihmeille, jotka kokivat kovia 1897 maanjäristyksessä. Jälleenrakennus tapahtui vasta niinkin myöhään kuin 1970 -luvulla. Mutta yes, Samarkandin vanhat moskeijat ja kupolit ovat vaikutavia. 1600 -luvulla vaikutus on epäilemättä ollut ikänsä maalla eläneeseen peräkammarin poikaan sama kuin Las Vegasilla nyt.

Risteilen päänähtäyydet jalkapatikassa Jussin ja Teijon kanssa. Pasi, Markus, Juha ja Hannu H löytyvät kylältä… ovat lähteneet matkaan jo yhdeksältä… aitoja kulttuurikärpäsiä? Samarkandissa menisi helposti parikin päivää, mutta päivässäkin ehtii… tai ainakin motoristi ehtii. Ilta omaa aikaa. Pojat jäävät hotellille piknikille. Lähden Jussin ja Teijon kanssa pizzeriaan, jonka olemassa olosta taksikuskimmekaan ei tiennyt. Hetken jo epäilimme sitä itsekin.

 Yllä on 200 euroa... 1000 on suurin paikallinen seteli ja niitä saa 200 eurolla 6000 kappaletta! ... alle mattobasaari jossa käy niin eurot kuin luottokortit!